It is happening again.
Autotallissa mellastetaan taas ihan miten sattuu, muutama päivä sitten parista meidän kerroksen autosta vietiin härskisti renkaat alta. Siellä ne nyt kököttävät orpoina tiiliskivien päällä. Automurtoaaltohan loppui meidän talomme osalta hetkeksi siihen, kun autotallin eteen laitettiin tilapäisratkaisuksi jokaöinen poliisivartio. Se turva päättyi muutamaa viikkoa myöhemmin ja nyt ilmeisesti roistot ovat jälleen riittävän luottavaisia heikon turvallisuutemme ja runsaiden materiaalisten antiemme suhteen, että yökähmintä jatkuu like there's no tomorrow (and maybe there isn't).
Vaan nyt ollaan kokemuksesta viisastuneina ja lässytykseen kyllästyneinä barrikadeilla for real. Eilen puutarhassamme oli parin asukkaan perustaman CTC-komitean (Concerned Tenant Committee) järjestämä asukaskokous, johon osallistuivat myös courtesy officerimme (joka on samalla paikallispoliisin edustaja) ja pari managementin edustajaa. Aika into pinkeänä hommaa siellä vedettiin, arvoisat agitaattorit olivat nimittäin painattaneet itselleen oikein paidatkin joissa edessä oli tuo CTC-logo ja takana mainostettiin komitean iskulausetta SCA-RITY! (security is scarce). Amerikkalaiset rakastavat juuri tämäntyyppistä hössötystä.Surkuhupaisista iskulauseista ja paidoista huolimatta kokous oli ensimmäinen loistavasti ja asiallisesti organisoitu asiakaskokous. Puhetta johti mimmi, jolla oli selkeästi kokemusta workshopien ja palautetilanteiden järjestämisestä; niinpä kokouksella oli kunnon agenda, järjestys säilyi, päällekkäin ei puhuttu, kommentointi oli ratkaisupainotteista ja kaikki mikä ylös kirjattiin päätettiin myös ihan oikeasti viedä eteenpäin. Uusi management vaikutti erittäin halukkaalta tekemään yhteistyötä ja keskustelu sujui heidänkin suhteensa hyvässä yhteisymmärryksessä; jotta yhteistyö ja avunanto ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, komitea kuitenkin listasi varmuuden vuoksi myös ne todelliset pakotteet, joihin ollaan valmiita tarttumaan, mikäli omistajien puolelta ei saada turvallisuuskysymyksen ratkaisemiseen riittävää vastakaikua. Näitä pakotteita olivat mm. kielteinen julkisuus (talon ammattilaisilta löytyy runsaasti yhteyksiä moniin medioihin ja erityisesti muutamaan televisiokanavaan) ja tarvittaessa jopa siviilikanne (asianajajaan on otettu yhteyttä). Kovaa tekstiä, mutta ihan perusteltua sikäli, että kalliita vuokria laskuttavan "luxury complex"imme edelliset omistajat tyytyivät lähinnä kohauttelemaan olkapäitään huolillemme ja toteamaan, ettei rikos katso osoitetta. Vaikka todellakin katsoo - jos oikein kutsumalla kutsutaan kerta toisensa jälkeen niin varmaan kelpaa nimenomaan tämä osoite erityisen hyvin! Nyt lisähuolena ovat myös autokaappaukset ja raiskaukset, joita on molempia sattunut naapurikompleksissa lyhyen ajan sisällä kaksi. Se sattui jo minuakin kovasti sydämeen - materia on vain materiaa vaikka automurrot sietämättömia ovatkin, mutta oman turvallisuuden puolesta pelkääminen on jo ihan eri kaliiberin juttu.
Vieläkin jotkut jaksoivat jankuttaa niistä iänikuisista porteista, vaikka minä en kyllä niitä haluaisi. Silloin ovat asiat huonosti ja ihmisellä inhottava tunne, jos joutuu rakentamaan korkeita muureja itsensä ja pahan maailman väliin. Joskus se tietenkin on itsestä riippumaton survival-realiteetti, mutta kyllä amerikkalainen mentaliteetti tuntuu suosivan esimerkiksi "rikkaiden ghettojen" rakentamista ihan eri lailla kuin suomalainen. Poissa silmistä, poissa sydämestä - ja ongelmien ratkaisemisen sijaan keskitytään pelkästään sulkemaan ne oman elinpiirin ulkopuolelle. Meidän tilanteeseemme tarvitaan toki jokin ratkaisu ja etenkin autotalliin turvaa, mutta vartija vaikuttaa sekä inhimillisemmältä että lopulta moninkertaisesti toimivammalta ratkaisulta (automurtoja ja -varkauksia tapahtuu tilastojen mukaan tällä alueella runsaasti myös niissä taloyhtiöissä, joissa on portit ja koodit). Yhteistoimin siis vaadimmekin ykkösratkaisuksi jonkinlaista vartijajärjestelmää; poliisi tullee liian kalliiksi mutta vähintään joku äijä sinne on saatava kyttäämään. Taloyhtiön edustaja vie tämän ja muut ehdotukset (joista osassa oli järkeä ja osassa ei) omistajille harkittavaksi ja palaa asiaan mahdollisimman pian. Kättelyssä luvattiin parantaa valaistusta ja vaihtaa valvontakamerasysteemi digitaaliseksi, mutta vaikka ne hyviä parannuksia ovatkin, ei niistä ole tämän ongelman ratkaisijoiksi.
Ja mitä sitten tapahtui ... siitä kuulette toivottavasti minulta ettekä DFW:n paikallisuutisista.
Stay tuned!
Kommentit