Eilen illalla oli vähän erikoinen kotiinpaluu. Olin ollut parin kaverin kanssa iltateellä läheisellä Starbucksilla ja ajoin autotallin ovesta sisään hiukan kymmenen jälkeen. Kuuntelin autossa musiikkia ja olin muutenkin ajatuksissani, joten en talon takaa ajaessani ollut tietoisesti havainnut koko rakennuksen olevan käytävien varavaloja lukuunottamatta pimeänä, tosin tajusin myöhemmin tunteneeni alitajuisesti, että jokin ei ollut niin kuin sen kuuluisi. Autotalliin sukeltaessani se sitten iskikin vastaan like a ton of bricks, pilkkopimeys siis. On vaikeaa kuvitella kuinka jossain voi olla niin pimeää, en todellakaan nähnyt mitään muuta kuin autoni valojen rajaaman alueen. Sydäntä kouraisi välittömästi, sillä totta kai mieleen nousivat heti viimeaikaiset tapahtumat autotallissa eikä mieskään ollut kotona tai puhelimen päässä. Hetken jo mietin pyörähtäisinkö ympäri mutta sitten järkeilin, että kyseessä varmaankin oli todella vain sähkökatkos ja kadunpätkän vähäiset paikat olisivat siihen aikaan illasta takuuvarmasti jo täynnä.

scaredy-cat_jpeg.gifUrheasti (omasta mielestäni olin nimittäin tosi urhea) siis ryömin hissukseen ramppeja ylös ja tiirailin vapaata paikkaa. Kolmanteen kerrokseen päästyäni näin hallin toisella puolella heiluvia taskulamppuja. Paniikki oli taas ottaa vallan mutta lähemmäksi päästyäni tunnistin ajokaistan sivussa seisovista hahmoista pisimmän erääksi asukasjärjestö CTC:n puuhamiehistä. Ajoin siis viereen, rullasin ikkunan alas ja kysyin mistä oli kyse. Ihan tavallinen sähkökatkos kuulemma, eikä pelkästään meidän talossamme - sitä oli kestänyt 15 minuuttia ja valoja jo odoteltiin päälle, poliisikin oli autotallissa partioimassa. Power-lampulla löytyi parkkipaikkakin ja tämä ystävällinen nuori herrasmies tarjoutui vielä saattamaan minut asunnolleni asti. Otin tarjouksen kiitollisena vastaan, sillä sysipimeässä autotallissa kompasteleminen ei juuri houkuttanut ja oikeasti pimeissä rapuissa ja käytävissä yksin kulkeminen pelottikin vähän, kun kaikenlaista on kuitenkin viime aikoina tapahtunut. Kotipoliisimmekin ehti paikalle tarkastamaan kuka autotalliin oli ajanut ja vakuutti kiertelevänsä tallia ja käytäviä, kunnes valot saataisiin takaisin päälle.

Pääsin siis kotiovelle oikein mainiosti naapurini avustuksella; aika pyyteetöntä touhua että hän oli oma-aloitteisesti lähtenyt heti katkoksen alettua ison taskulampun kanssa päivystämään talliin ja auttamaan ihmisiä tarvittaessa. Olen aiemmin tainnutkin ilmaista mielipiteeni neigborhood watch-tyyppisistä rofe-ja-pole-leikeistä, joihin osallistuvat tietenkin ne, joilla on jotain hampaankolossa tai jotka muuten vaan haluavat mennä jonkun aseen kanssa heilumaan pitkin käytäviä; osittain pidän kyllä edelleen kiinni kriittisestä kannastani, mutta tämäntyyppinen naapuriapu ei ollut minulle tullut mieleenkään ja se kyllä toi todella ihan aidosti hiukan lisää turvallisuuden tunnetta puhumattakaan siitä hyvästä mielestä jonka saa, kun tulee autetuksi näin ystävällisesti ja pyyteettömästi. Mietin olisiko näin tapahtunut Suomessa, jossa toisen asioihin ei ihan helposti puututa ja joillekin on vaikeaa edes moikata naapuria rapussa...

Ovella kaveri vielä varmisti, että tiedän varmasti missä taskulamppuni/kynttiläni+tulentekovehkeeni ovat, etten joutuisi etsimään niitä pimeässä. Onneksi olin kaivanut kaikki mahdolliset kynttiläsysteemit esille juuri edellisenä iltana illanviettoamme varten, niinpä sanoimme moit ovella ja minä haparoin keittiön laatikolle kaivamaan ensin pikkutaskulampun, jonka avulla sitten sytyttelin kynttilöitä ja kuljettelin niitä strategisiin paikkoihin ympäri asuntoa. Sohvapöydälle rakensin oikean tulipiirin ja linnoittauduin itse sen kajoon viltin alle kirjalla ja punaviinilasillisella varustautuneena odottamaan sähköjen palaamista. Huolellinen set up kannatti, sillä pimeyttä kesti vielä lähes tunnin verran - ja minulla oli oikein lokoisat olot. Much ado about nothing siis koko tilanne, mutta eipä käy elämä näköjään ihan äkkiä tylsäksi. Ihmemaan kontekstissa sähkökatkostakin saa aikaan minidraaman kahdessa näytöksessä.

(kuva: http://www.spookshows.com)