Tätä ette varmaan enää usko, mutta minulta murtui TAAS varvas! Pikkuiikka tälläkin kertaa, nyt vain toiselta puolelta. Onnettomuuspaikkana samainen sohvan ja sohvapöydän välinen kapeikko kuin viimeksikin, tällä kertaa vain onnistuin pyyhältämään hilppasen verran lähempää sitä pöydänkulmaa. Itkua ja hampaiden kiristelyä potenssiin kymmenen.

Tosi lohdullista tietää, ettei mitään oppimista tapahdu koskaan. Vai olisiko niin, että kolmas kerta (vuoden sisään) toden sanoo?