243909.jpgKaipaan selvästi vielä vähän harjoitusta lomalaisena olossa - heräsin huonosti nukutun yön jälkeen kuudelta (!!) ja hoitelin aamupäivällä erilaisia projektin oheishommia kuntoon; työstinpä vielä muutamaa tekstiäkin sukulaispalveluksena. Selvästi takaraivossa kolkuttelee ajatus siitä, että pitäisi jatkuvasti olla vähän kiire ja jos ei ole, niin hommia on takuuvarmasti tekemättä. Tuntuu ehkä hassulta olla lomalaisena yksin kotona, kun yleensä vapaa tarkoittaa matkustelua tai vapaita päiviä miehen kanssa (mies lennähti tänään Pennsylvanian erinomaisen jännittäviin maisemiin). Onneksi päästään taas pian yhdessäkin liikkeelle - mies kertoi eilen lomashamppanjoiden kyytipojaksi, että on varannut meille New Yorkin matkan parin viikon päähän! On siitä puhuttukin ainakin tuhat kertaa, mutta aina on ollut kiire tai muuten vain tarve päästä jonnekin muualle. Nyt suurkaupungin valot viimein kutsuvat.

Sopivasti näin loman alkuun syksykin päätti lopullisesti saapua tänne preerialle. Viikonlopun intiaanikesästä ei ollut tietoakaan, kun väristen juoksin shorteissani alakertaan salille - taitaa olla aika vaihtaa kardiotreenivaatteetkin pitkälahkeisemmiksi (minulla on sellainen tapa, että puntteja nostellaan pitkissä housuissa ja fillaria poljettaessa on oltava shortsit tai korkeintaan capripituiset treenipöksyt - tästä on fiksoituneen ihmisen vaikea luopua ilmankaan perusteella). Eipä tuo palelu mikään ihme ollut; huomasin kotiin palattuani, että lämpötila oli ollut kokonaista 7 astetta. Kaniksella all the way!

En sentään ole ensimmäisenä vapaapäivänäni pelkästään palellut ja tehnyt töitä, ei se rentoutumisen taito täysin ole unohtunut. Kävin kampaajalla siistimässä laiminlyödyn kuontaloni ja ehdin samalla reissulla myös kirjakauppaan harhailemaan (ihanaa kun ei ole kiire!!). Scouttailin vähän joululahjakirjoja ja ostin itselleni muutaman kiinnostavan oloisen romskun. Mm. Atkinsonilta oli tullut uusi, samoin Boydilta. We need to Talk about Kevin-kirjaa ei löytynyt, mutta sen saanen tilattua netistä, kun nämä lukemistot on kahlattu läpi. Jäin vielä juttelemaan kirjakaupan myyjän kanssa pitkäksi toviksi; toin kuulemma hänen mieleensä skandinaavista ruokaa televisiossa kokkaavan Tina Nordströmin (tämä johtui varmaankin enemmän yleisestä pohjoisesta lookista kuin varsinaisesta yhdennäköisyydestä). Turistiin siinä mukavia erilaisista ruokakulttuureista ja lukupäiväkirjoista - jälkimmäisistä siksi, että jouduin viimein hankkimaan uuden kun ystävältä lahjaksi saatu alkaa lähestyä loppuaan. Näin kypsään ikään päästyään on katsokaas muuten aivan liian vaikeaa muistaa mitä sitä taas tuli luettua, saati sitten ajateltua... Palkitsin vielä visiitin lopuksi itseni pienellä lueskelusessiolla kirjakaupan kahvilassa höyryävän teen kera; viileän syystalvi-ilman kunniaksi maistoin uutta Winter White Earl Greyta joka olikin aika hyvää.

Illalla on pikatreffit pois muuttavan ystävän kanssa, mutta nyt ajattelin ojentautua sohvalle katselemaan Tuulen viemää-elokuvaa. Vähän jännittää, sillä en ole pystynyt ennen romanttiseksi kokemaani elokuvaa katsomaan väristyksittä sen jälkeen, kun katsoimme yliopistoaikoina sitä hiukan toisesta näkökulmasta "Mustan väestön kuva amerikkalaisessa elokuvassa" -kurssilla. Siitä perspektiivistä leffasta on vaikeaa repiä kovin paljon riemua... Nyt kuitenkin lähden rohkeasti yrittämään mutta en sentään aseetta - toisessa kainalossani on megapurkki suklaajäätelöä, toisessa salmiakkipussi. Bring it on!