Ryysäsin tuossa tunti sitten päivän reissun jälkeen kotia kohti ja portaikon ovea vaivalloisesti auki taiteillessani koin epämiellyttävän valaistumisen hetken. Katsoin hetken itseäni ulkopuolisen silmin: käsivarteni ovat täynnä pikku putiikkien ja tavaratalojen silkkipaperia pursuavia "aistikkaita" paperikasseja niin että tuskin mahdun ylipainoisille suunnitelluista mahtiovista ja toisessa kädessäni tasapainottelen Taco Bellin järjettömän kokoista juomaa. OMG, olen muuttunut amerikkalaiseksi!!! Shoppaan maanisesti niin paljon että korkokengät ovat rääkänneet jalkani tärviölle, saan tuskin itse kannettua ostokseni kotiin ja olen tuhlannut viimeisen neljän tunnin aikana en-tarvii-mitään-mut haluunhaluunhaluun-ostoksiin enemmän rahaa kuin IKINÄ ja lisäksi kuljeskelen näköjään ympäriinsä valtavan virvoitusjuomatönikän kanssa - mitäpä muutakaan tämä on kuin instant gratification-kulttuuria. Yyyyhh!!!!

shopping%20and%20bloggers.jpg
kuva

Nyt todistelen paniikinomaisesti itselleni, että en ole lainkaan kuin amerikkalaiset. En, en! Paras argumentti jonka keksin tätä tukemaan on se vakuuttava tosiasia, että kotonamme ei ole mikroaaltouunia ja meillä on vain yksi auto, joka sentään on aika tavatonta. Jotenkin en ole siltikään vakuuttunut, että voin nukkua rauhassa enää ikinä. Tarvitsenkohan jonkinlaista pohjoista interventiota (ja Nykiä ei takuulla lasketa)?

En kehtaa millään kertoa mitä kaikkea ostin tänään mutta miehelle löytyi kyllä aika ihania joululahjoja, jotka ovat ehdottomasti puolusteltavissa viimeisen hengenvetoon asti. Ikävämpi juttu vain, että nyt pitäisi pystyä pitämään salaisuuksista kiinni vielä puolitoista kuukautta, mikä vaikuttaa suoraan sanottuna mahdottomalta. Minun täytyy aina saada antaa ostamani lahjat HETI (ai instant 009.pngmikä?). Itsekkäämmän ekstravaganssin puolustukseksi voin todeta ainoastaan, että peruskosmetiikkavarastot olivat kovin vajaat, hänen uusi korukokoelmansa on todella ihana, vöitä ei ole koskaan liikaa ja kylmälle säälle tarvitsee villahuiveja ja pipon, vaikka häneltä hankittuna tuo viimeinen oli kieltämättä ihan järjetön ostos. Final sale, ei voi mitään, ja onhan se söpö myssy.

Nyt suu säkkiä myöten, hop hop. Vaikka vaatteista tykkäänkin, tämä ei tule riistäytymään pelkästään shoppailublogiksi ja AIKUISTEN OIKEESTI en yleensä ole mikään ihan kauhea tuhlari. Enhän? Ja kovan raatamisen jälkeen toki ansaitsen vähän huikentelevaisuutta ja hemmottelua, turhaakin. Ansaitsenhan?

help.