320915.jpg

Pitkän pitkästä aikaa... Viimeinkin väsyneet silmäni jaksavat katsella ruutua hetken pidempään ja aivoni hahmotella edes jotenkin ymmärrettävää sanomaa.

Niin: meillä oli siis kerrassaan taivaallinen joulunalusreissu lumoavissa talvitunnelmissa, sieltä kuvia piakkoin. Emme jääneet edes rajujen sääolosuhteiden aiheuttamiin lomaruuhkiin kentillä, vaan saavuimme kunnialla takaisin Dallasiin aattoiltapäivänä. Vaan mihin säähän - vettä tuli kuin saavista kaatamalla! Todellinen onnenpotkaus siis, että Telluridessä ei ollut lumesta puutetta ja winter wonderland-tunnelma oli aika lyömätön tässä vaiheessa, muuten olisi voinut olla todella nahkeaa yrittää hakea jotain joulumieltä. Vaikka sydämissähän sekin on.

Ryntäilimme siis paikallisen herkkukaupan parkkipaikalla kaatosateessa aattoiltana, liekö sitten sieltä mistä tämä kauhea flunssa tarttui mukaan vaiko päivän lennolta. Oireet kuitenkin onneksi antoivat odottaa itseään seuraavaan aamuun, joten vietimme ihanan aattoillan: laitoimme kystä kyllä (vähemmän perinteistä mutta sitäkin herkullisempaa naposteltavaa), poltimme kynttilöitä, kuuntelimme rauhallista joulumusiikkia ja availimme yllättävän runsaaksi paisunutta lahjarykelmäämme samppanjan seurassa. Ilmeisesti olimme molemmat sittenkin olleet todella kilttejä (miehen kohdalla tämä tosin olikin läpihuutojuttu), sillä saimme kaikkea todella ihanaa. Paikallinen pukki hemmotteli meitä häpeämättömän avokätisillä lahjuksilla mutta erityiskiitos lähtee silti sinne koto-Suomeen, josta saapuneet suklaat, romaanit ja kauniit kotimaiset tuotteet lämmittivät sydäntä erityisesti. Luv you...

320913.jpg

Ei ilmeisesti makeaa mahan täydeltä - ja olihan täysin käsittämätöntä luksuseloa jo kestänytkin kokonaisen viikon verran - joten seuraavana aamuna heräsin myrkkypallo kurkussani. Sinnittelin kuitenkin vielä maanantain jaloillani, sillä meidät oli kutsuttu kavereiden luo suomalaiselle jouluaterialle, eikä sitä tietenkään voinut millään jättää väliin. Suhteellisen kunnialla päivä menikin ja kyllä se perinteisempikin sapuska maistui hyvin, jopa kurkkukipuiselle. Ja mieshän oli laatikoiden äärellä aivan onnessaan... Kiitos emännälle ja isännälle, oli leppoisaa ja mukavaa!

Loppuviikosta ei olekaan sitten muuta sanottava kuin aih voih ja murr - sängyn pohjalla olen vanunut, äärimmäisen surkeana. Edelleen silmien takana väijyy tappava päänsärky, joka valvotti viime yönäkin, muuten suunta sentään on nousujohteinen. Sen verran positiiviseksi täytyy kuitenkin heittäytyä, että jos joskus täytyy sairastaa niin välipäivät ovat siihen monella tapaa ideaali ajankohta; tätä tautia on nimittäin hoidettu mm. seuraavin keinoin:
  • uusi Westö - loistava, eeppinen, paksu (just what the doctor ordered)
  • Fazerin sininen ja tuliset salmiakit (ne maistaa aina)
  • home office-moodilla ollut mies, jonka hoito oli tutun hellää ja omistautuvaista
  • LOTR-trilogia once more (tuttu toimii)
  • jääkapista pursunneet herkut (ykkösenä yhdistelmä paté+maustekurkku+hapankorppu)
  • loputtomat teekupposet (pipareineen, tietty)
  • Reko ja Tina Lundánin Viikkoja, kuukausia (kaunis, liikuttava - en tosin suosittele päänsärkyiselle...) ja Taina Sampakosken Ikoni (helppo luettava tukkoisellekin, tarinasta en ehkä niinkään syttynyt)
  • todellinen talviruoka, uudesta Valkokankaan herkkuja-keittokirjasta pyöräytetty Clemenzan pasta (ikävä kyllä kummassakaan paikallisessa videovuokraamossa ei ollut Kummisetää juuri eilen hyllyssä)
  • islantilainen Nói-elokuva (onneks me ei hei olla tuolla)
  • ylelliset kylpytuotteet ja uusi paksu kylpytakki (kuumeiselle todellinen must)
  • Nip/Tuck-sarjan kolmoskausi (no thinking required)
Kyllä se kuulkaa taas tästä.

320916.jpg

Poroko se on kaikki Taittingerit juonut?