Presidentti Bush on käynyt viime aikoina hermoilleni aivan erityisen kovasti. Ihan kuin hänen haastattelulausuntonsa muuttuisivat koko ajan typerämmiksi ja ylimielisemmiksi - vai onkohan tuo edes mahdollista? Viimeviikkoisesta lehdistötilaisuudesta en uskaltanut edes kirjoittaa, sillä paasausneulani osoitti kaakkoon ja korvistani nousi kevyen höyryn sijaan sankkoja synkeyden pilviä, jotka ennakoivat mahdollista laavapurskahdusta. Välillä on parempi olla hiljaa ja potkiskella itsekseen pöydänkulmia. Yhtään varvasta en sentään tällä kertaa onnistunut murtamaan.

Tuuli lainaa jo W:ta eilen lähetetystä 60 Minutes-ohjelman haastattelusta. Käykää katsomassa jos haluatte vihastua.

* * * * * * * * * *

Emme siis tosiaan täällä Metroplexissä joutuneet millään lailla myrskyn runtelemiksi uhkauksista huolimatta, ainoastaan tänään oli todella jäistä ja katoilla lumen näköistä kamaa, joka myöhemmin paljastui pieniksi jäämuruiksi. Sekin oli ystävällisesti suvainnut sataa öiseen aikaan minimoidakseen aiheuttamansa häiriön. Mistään ihan turhasta säärintamasta ei silti ollut kyse: talvimyrsky ulottui kahdentuhannen mailin pituiselle vyöhykkeelle täältä Pohjois-Texasista koilliseen Maineen asti. Meillä kävi hyvin mutta muut eivät olleet aivan yhtä onnekkaita; kuolleita on kymmeniä (Texasissakin kolme) ja tällä hetkellä noin 600 000 kotitaloutta eri osavaltioissa on ilman sähköä. Pohjoisessa naapurissamme Oklahomassa on joillain alueilla ihan selkeä hätätila.

* * * * * * * * * *

Perinteisen sunnuntailounaan sijaan turvauduimme eilen ns. laiskan miehen (/naisen) vaihtoehtoon ja kipaisimme läheiseen peruspihvipaikkaan ravitsemaan itseämme kunnon Texas-annoksilla. Samalla pääsimme ekaa kertaa käyttämään erästä täkäläisen (muutoin todella naurettavan) alkoholilainsäädännön eduista: ravintolapöytään tilaamansa viinipullon saa viedä mukaansa, jos se ei tule ruokailun aikana kokonaan juotua. Tästähän on muunmuassa se etu, että valinnanvara kasvaa huomattavasti, kun ei rajoituta laseittain tarjottavien listaan. Meillä ei sunnuntailounaalla mene koskaan yli puolta pulloa ja nyt mies pystyi lisäksi ainoastaan makustelemaan, koska oli ratissa. Teki kuitenkin mieli tilata koko pullo ja niinpä kiikutimme ovesta ulos astuessamme mukanamme valkoiseen (onneksi ei sentään ruskeaan) paperipussiin pakattua, vähän yli puolillaan olevaa viinipulloamme. Vähän mietitytti onko tällaisen pullon kanssa suhaaminen nyt sitten laitonta - avatun alkoholipakkauksen kanssa ajaminen kun on rangaistava teko. Siinä sitten tuli pohdittua semantiikkaakin: voiko pullon tulkita avoimeksi kun se on uudelleen korkitettu - opened ei kuitenkaan tarkoita aivan samaa kuin open? Recorked, painotti vielä pulloa sulkemaan tullut vuoropäällikkökin ravintolassa jostain syystä. Who knows.

* * * * * * * * * *

Urheilukausi tuli avattua flunssan jälkeen ja täytyy kyllä sanoa, että kunto on suorastaan säälittävä. Periksi ei kuitenkaan anneta ja niinpä perkeleellisellä sisulla suoritetun riuhdonnan jälkeen kotiin palasi tosi väsynyt ja kiukkuinen tyttö. Mutta miespä laittoi suomalaiset lohikeitot (Riipinen maistuu purkistakin) ja viimeiset pakastimessa pantatut ruisleivät pöytään - ja minä kehrään taas.