Tänään taas selvisi, että minä en ymmärrä tämän maan tavoista hölkäsen pöläystä.

Raahasin aamulla itseni alakerran salille kunnioitettavan aikaisin, siis jo ennen toimiston aukeamista tai muuta kukonlauluun verrattavaa. Sali oli aivan tyhjä ja hiljainen, kerrankin ei siis tarvinnut alkaa ensitöikseen sammutella televisioita ja radiota. Jostain käsittämättömästä syystä joku oli halunnut rahdata kuntosalin puolelle yhden salin vieressä sijaitsevan game roomin isoista punaisista tuoleista; asialla lienee ollut varsinainen penkkiurheilija. Kipusin itse kuntopyörän satulaan, napsautin iPodin päälle ja lähdin polkemaan.

Noin viisi minuttia myöhemmin salin ohi kulki töihin saapuva toimiston esimies. Hän oli jo moikannut ohimennen ja ehtinyt puoliksi astua ovesta club housen puolelle kun ilmiselvästi huomasikin jotain kummallista salin puolella ja peruutti takaisin. Se tuoli, ajattelin hajamielisesti ja jatkoin polkemista.

Vaan eikö mitä. Sherryl-kulta olikin huomannut kuntosalilla aivan toisen ongelman, mitä ilmeisemmin huomattavasti vakavampaa laatua. Kiireesti hän vilahti ohitseni ja kurottautui - joko arvasitte - napsauttamaan lähimmän television päälle. Ja poistui sitten tyynesti kuntosalilta.

Voitteko kuvitella, että olen nyt neljä vuotta uskollisesti vääntänyt televisioita ja radiota pois päältä aina tyhjälle salille tullessani (jollen jostain syystä ole oikeasti halunnut katsoa telkkaria hikoillessani) ja kironnut idiootteja naapureitani, joilla on kummallinen tapa paitsi nauttia monen eri vehkeen ja kanavan kakofoniasta myös jättää toosat yksinään mölyämään ja sähköä syömään lähtiessään - ja nyt sitten käy ilmi, että olenkin ilmeisesti itse se kiusankappale ja ymmärtämätön törppö sabotoidessani kuntosalille kuuluvaa letkeää tv-tunnelmaa. Ovat mahtaneet ihmetellä kuka niitä telkkareita oikein jatkuvasti sammuttelee.

Kuten usein aiemminkin, syypää on ymmärtämätön ulkkari. Moukka suorastaan.

-ttu mitä meininkiä.