Tänään on maailman parhaan aviomiehen 33-vuotissyntymäpäivä.

Aamu alkoi tee-, kynttilämuffinssi- ja greippikestityksellä sängyssä, unenkäheän laulannan kera. Äärimmäisen leppeää ja miellyttävää siis - kunnes mies avasi pakettinsa ja kahdesta kääröstä paljastui SAMA lahja. Olin nuo lahjat tilannut valmiiksi kauniisiin laatikoihin pakattuna enkä niin ollen ollut päässyt tarkastamaan sisällön oikeellisuutta...

Miestä vain nauratti mutta minulla katkesi totta kai piuha päästä. Vastoinkäymisten kestämiskapasiteettini on muutenkin aamuvarhaisella äärimmäisen heikko ja tähän kun sitten vielä lisää pettymyksen huolellisten suunnitelmieni täydellisestä tuhoutumisesta (ai dramaattinen, minäkö?) - no, sanotaanko vaikka niin, että sääli sitä asiakaspalvelun poikaa joka vastaanotti tulikivenkatkuisen palautesoittoni klo 7 aamulla. Hell hath no fury ja niin edelleen.

Raivoamisesta oli se hyöty, että pystyin sen jälkeen palaamaan miehen kainaloon kaunastani puhdistuneena ja muutenkin seesteisenä vaimona. Ja uusi lahja luvattiin toimittaa kotiovelle jo huomiseksi. Vähän kyllä hävettää kohtuuton kiihtymiseni; taisin lainata pojalle suoraa tekstiä heidän mission statementistään ja repiä sen sitten verbaalisesti kohta kohdalta kappaleiksi. Onneksi meidän perheeseemme kuuluu edes yksi lunkimpi yksilö.

Työpäivän jälkeen minulla on mahdollisuus jatkaa paremmalla ajalla synttäritunnelman luomista. Mies tahtoo ehkä leffaan tai jotain kotihemmottelua, kaikki toiveet toteutetaan! Käväisen itse päivällä akupunktiokonsultaatiossa - olisikohan neuloilla pistelystä apua myös räjähtävään temperamenttiin? Perjantaina menemme sitten juhlimaan paremmalla ilta-ajalla; olen varannut meille jo viikkoja sitten pöydän eräästä erittäin kehutusta ravintolasta.

RAUHALLISTA keskiviikkoa kaikille ja ylenmäärin pusuja kullalle!

358937.jpg