379378.jpgEilen siis tosiaankin pelattiin amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu Super Bowl, joka on täällä Ihmemaassa ehdottomasti vuoden suurin urheilutapahtuma. On tainnut jo noin sataan kertaan tulla todettua, että jenkkifutishan ei minua liikauta pätkääkään, mutta tietynlaisiin kulttuurin kannalta olennaisiin tapahtumiin on silti aina mukavaa tutustua.

Super Bowlin seuraamiseen on kaksi suosittua tapaa: joko mennään baariin syömään, juomaan ja hurraamaan/kiroamaan tai sitten kutsutaan kotiin kavereita ja syödään, juodaan ja hurrataan/kirotaan siellä. Baari-Super Bowl on testattu jo pari vuotta sitten (tunnelma oli kyllä kieltämättä katossa vaikka siihen ei itse aivan mukaan päässytkään) ja tänä vuonna oli sitten ekojen Super Bowl viewing party-iltamien vuoro - meidät oli kutsuttu otteluviritteiseen kokoontumiseen miehen työkaverin kotiin.

379382.jpg
Matsia kytättiin kahdelta isolta flat screeniltä kahdessa erillisessä olohuoneessa; tässä ruuduista isompi (kuva ei tee oikeutta mutta tv oli meikäläisen näkökulmasta suorastaan perverssin kokoinen)

Kuten jo kävikin ilmi, Super Bowliin kuuluu olennaisena osana mässäily ja jonkinasteinen ryypiskely. Ruoat ovat yleensä sipsi-dippivihannes-pikkupurtavaosastoa ja hot wings-kanansiipiä pitää olla aina. Meidän isäntäväkemme ei suinkaan pettänyt tässä suhteessa, mutta sen lisäksi he olivat hankkineet paikalle On the Border-ravintolan pitopalvelun tuottaman all out -texmex-valikoiman, joka koostui lämpimistä fajita- ja taco-aineksista (kanaa+sipulia+paprikaa, fajita-lihaa, taco-jauhelihaa, tortillalettuja, papumössöä, kovia maissikuoria, "likaista" riisiä, quesadilloja...) sekä runsaasta lisukepöydästä vihanneksineen, sooseineen ja juustoineen. Ja tämä kaikki tarjoiltiin tietenkin Super Bowl XLI-pöytäliinoilta ja lautasilta saman teeman mukaisten lautasliinojen kera.

379380.jpg379381.jpg
vas. hot wings eri mausteilla ja oik. lämpimät texmex-ruoat (tarjoilija kieltäytyi kohteliaasti kuvauksesta)

379383.jpg
vaatimattomat lisukkeet; huomatkaa komeat lautaset ja lautasliinat

Juomia oli puolestaan toisessa huoneessa pöytä, jääkaappi, kylmälaukku ja kaksi pakastelokeroa täynnään. Olut on tietenkin minkä tahansa urheilutapahtuman suosikkijuoma, mutta isäntien vuokraama margarita-kone oli sekin kuumassa käytössä ja lisäksi urheilusta ei-niin-kiinnostuneet rouvat verottivat viinipullojakin aivan kiitettävästi. Minulle oli tällä kertaa langennut kuskin homma joten hörpsin vain vettä muutaman kanssajuhlijan innokkaista kehotuksista huolimatta (täällähän on "ihan OK" ottaa vähän tai vähän enemmänkin ja ajella sitten tyynesti kotiin), mutta ajovelvollisuudestaan vapautettu mies kehui juomavalikoimaa ja margaritoja erinomaisiksi.

Monituntista Super Bowl-lähetystä ei muuten kytätä ainoastaan futiksen vuoksi, vaan tauoilla näytettävät mainokset ovat nekin suuresti odotettua viihdettä. Super Bowlin mainokset ovat nimittäin vuoden kohutuimpia ja kalleimpia ja moni katsookin lähetystä lähinnä niiden takia (Überkuulin Sami O. onkin jo ehtinyt asian juurille). Meillä keittiössä kävi yllättäen suu niin reippaaseen tahtiin, etten kerennyt kovastikaan vilkuilemaan mistä tänä vuonna kohkataan, mutta ainakin surullisenkuuluisa K-Fed näytti pyörivän jossain purilaismainoksessa, jonka palkkiolla sitten herran taas kelpaakin rällätä pari kuukautta. Toinen suuri viihdemomentti ottelussa on musisointi; kick off- ja halftime-showt ovat yleensä aikamoisia spektaakkeleita maailmantähtineen. Tätäkään en jaksanut tänä vuonna juuri vakoilla, sillä puoliaikailoittelun kirkkaimpana tähtenä hyöri Prince, josta en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut.

Oikein mukavasti iltapäivä ja ilta kuitenkin vierähtivät syödessä ja jutellessa; paikalla oli useampikin  miellyttävä ja älykäskin naishenkilö, joille bileiden tarkoitus oli lähinnä sosialisoituminen ruutuun liimautumisen sijaan. Kävipä niin hauskasti myös, että törmäsin erääseen erittäin heikosti tuttuun suomalaisrouvaan, jonka olen tavannut muutama vuosi sitten yhteisillä tutuilla. Kun ryhdyimme juttusille, kävi ilmi että minut kyllä tunnetaan itse asiassa ihan hyvin (ja samalla mies-parka tietenkin myös) - rouva nimittäin lukee kuulemma tätä blogia... Terveisiä vaan Katille! Samalla tuli pohdittua, että kyllä paikalliset meno-ja ravintolavinkit kuitenkin puolustavat paikkaansa muultakin kantilta kuin  illanviettojemme yksityiskohtaisina kuvauksina kotiväen iloksi/kauhuksi - samassa DFW-veneessä olevat voivat joskus jopa hyötyä niistä. Se on tosi mukavaa - ja vinkkejä otetaan toki aina suurella ilolla vastaan myös tässä päässä. Ainakin Hanna on joskus näitä ravintola-asioita kommentoinutkin tuolla laatikoissa, vakaat herkutteluaikeet mielessään - ja viimeisessä kirjoituksessaan hän itse kertoi ja muistutti samalla minuakin eräästä varsin hauskasta pikku turkkilaisravintolasta tuossa Dallasin puolella.

379379.jpg
Amerikkalaisissa juhlissa täytyy aina olla jonkinlainen kakku jollei kahta - tällä kertaa ne olivat totta kai jalkapallohenkisiä alusta loppuun. Minen kyllä tuollaisia syö.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Itse peli muuten päättyi Indianapolis Colts-joukkueen voittoon lukemin Who cares - I don't know.