Kävipä tuossa päivänä muutamana niin, että kohtasin naapurin. Ja jäin sanattomaksi.

Niin kuin monet muutkin kertomukseni, tämäkin sijoittuu alakerran kuntosalillemme. Olin juuri kiitänyt pitkin kylmiä käytäviä yleisten tilojen lämpöön, treenivaatteiden päälle olin heittänyt lämmikkeeksi hupparin. Salilla oli puntteja nostelemassa puolituttu talon asukas. Vaihdoimme normaalit kohteliaisuudet ja keskustelu kulki totuttuja uriaan tervehdyksistä vointien kyselyiden kautta siihen, että sinähän olit tosiaan sieltä jostain...mikä maa se nyt olikaan? Niin niin. Mutta seuraava kommentti havahdutti automaattiohjauksella olleen kielikeskukseni kerralla koomastaan.

NaapuriIt's so nice to see a foreigner who's so well assimilated.
Minä: (hymyilen epävarmasti) mmmh....?
Naapuri: Yeah, like you really respect the culture and all. And you're doing our colours - that's awesome!!
Minä: (nyökkäilen mitään ymmärtämättä) Well....

Käännyin laskemaan vesipulloani maahan pylvään viereen ja ihmettelin mitä ihmettä tyyppi oikein horisee. Samalla satuin näkemään punttiseinän peilin kautta oman kuvajaiseni takaviistosta - ja siinä se oli. Minulla oli ylläni punaiset treenihousut ja tumman topin päälle olin viime tingassa heittänyt sinisen teryleenihupparin. Red, white and blue!!

Jaa se valkoinenko? No sehän löytyi tietenkin hupparin selkämyksessä olevasta printistä, jossa seisoi reippaasti S U O M I.

Oh, those beautiful, beautiful patriots.