Viikonloppu sujui Pyhän Patrickin paraatinkin jälkeen oikein reippaan keväisissä kotiseututunnelmissa. Lauantai-iltana tosiaan korkattiin grillikausi kavereiden luona ja kyllä sitä olikin kaivattu! Sivistyneeseen paikallistapaan grillasimme alkuruoaksi kunnon hampurilaiset ja tämän kevyen startin jälkeen massuihin mahtui vielä vaikka mitä. Emännän omena-pähkinäsalaatti ansaitsee erityiset kiitokset. Muutenkin ilta sujui oikein rauhaisissa ja mukavissa tunnelmissa; minä luikin nukkumaan pian formuloiden alettua eikä miehenkään Playstation-NHL-turnaus tainnut kestää kovin pitkälle sunnuntain puolelle.

462973.jpgNiinpä heräsimmekin sunnuntaiaamuna virkeinä ja täynnä tarmoa ja päätimme aivan ex tempore lähteä pienelle ajelulle. Kohteeksi valittiin Fossil Rimin villieläinpuisto Glen Rosessa, meistä noin 150 kilometriä lounaaseen - ihan tuossa takapihalla siis täkäläisen etäisyysmittarin mukaan. Pakkasin äkkiä evääksi mukaan mitä kaapista löytyi ja puoli tuntia idea syntymisestä olimme jo matkalla.

Viilettäessämme pitkin Interstatea huomasin, kuinka ihanalta tuntui vaihteeksi olla tien päällä. En yleensä erityisesti nauti autossa istumisesta, mutta nyt olimme ehtineet (miehen työmatkoja lukuunottamatta) jumittaa aivan kotikulmilla joulureissusta saakka - suorastaan pienen ikuisuuden. Ojensin siis jalat tyytyväisenä kojelaudalle, upotin käden miehen niskavilloihin ja annoin musiikin soida ja maisemien vilistää silmissä. Libertykin tykkäsi kun sai välillä kokeilla reippaampaa menoa.

Pitkien matkojen ajelu on täällä Texasissa sikäli tylsää, että kaikkien isojen teiden varrella on tismalleen saman näköistä. Reitit eivät luonnollisestikaan kulje minkään kaupunkien läpi ja kun joka paikassa toistuvat samojen ketjuravintoloiden, -huoltoasemien ja -motellien kyltit, maisemissa ei ole lähes koskaan mitään uutta tai kiinnostavaa. Alkumatkasta päiviteltiin siis taas kerran lähinnä sitä, kuinka muuten aution aamumaiseman betonirauhan rikkoivat parin mailin välein tienvarsikirkkojen täpötäysinä kuhisevat parkkipaikat. God loves Texas. Muuten rumilla tienpientareilla silmää ilahduttivat joka paikasta läpi puskevat keltaiset pitkävartiset kukat ja lupaava sinerrys, joka kertoo sinilupiinien tekevän jo nyt tuloaan. Viime vuonnahan tuikitärkeät bluebonnet-viikot jäivät kokonaan väliin, kun erilaisten sääolosuhteiden summa torppasi osavaltiokukan koko kauden. Saattaa äkkiseltään kuulostaa triviaalilta, mutta täällä se on kuulkaa iso juttu. Tänä vuonna näytetään kuitenkin olevan liikkeellä aika vahvalta pohjalta ja kaiken lisäksi kovin ajoissa.

462977.jpgMetroplexistä etelään ja lounaaseen päin ajaessa ihaninta on, kun meitä ympäröivä käsittämätön lättänyys alkaa pikku hiljaa vaihtua kiinnostavammaksi pinnamuodostukseksi, metsäisiksi kukkuloiksi ja notkoiksi tasaisten, loputtomien peltojen sijaan. Kun lisäksi edetään Interstatelta pienemmille teille, alkaa reitin varrella olla muutakin mahdollisesti kiintoisaa katseltavaa. Enkä nyt tarkoita pelkästään mobile home-näyttelypihoja ja pientareita koristavia roadkill-jäännöksiä, joita matalalla kaartelevat haukat mitä ilmeisimmin ahnaasti vaanivat (TMI: virallisen raatolaskelman mukaan skunkit veivät tällä kertaa tiekuolemavoiton 6-0; yliajettuja vyötiäisiä ei näkynyt yhtä ainutta). Mitä kauemmas taaksemme suurkaupunkialue jäi, sitä runsaammin teiden varsilla näkyi itsenäisiä kuppiloita ja B-B-Q-paikkoja, Jessen ylistystä huutavia kylttejä ja koristeita ja omaperäisiä rakennuksia ja yrityksiä. Kyllä kotiseutu-road trip on välillä poikaa!

462978.jpg

462974.jpg

Fossil Rimin puistossa oli hauskaa kuten edelliselläkin kerralla - siinä nyt vain on jotain niin ihanaa kun pikkukauris syö kädestä... (niin, ei sitä eläinten ruokaa saisi ihan suoraan suuhun antaa vaan se pitäisi heittää auton ikkunasta maahan, mutta kukapa bambia voisi vastustaa). Paras eläin oli miehen mielestä strutsi, joka oli tulossa sisään auton kattoluukusta ja jota minä hysteerisesti pelkäsin. Minussa eniten ällistystä aiheutti - kuten niin monesti ennenkin - kirahvi, joka on niin äärimmäisen näköinen eläin ja samalla kuitenkin hellää sympatiaa herättävä. Eräs Fossil Rimin kirahveista oli tällä kertaa hyvin suosiollisella päällä ja seurusteli spring break-vierailijoiden kanssa hyvinkin läheisesti. Kyllä siinä vieressä kalpenivat isotkin SUV-hirviöt.

462976.jpg

Mukavan kierroksen jälkeen lähdettiin hissukseen ajelemaan kohti pohjoista. Reitti kulki tällä kertaa läpi historiallisen Granburyn, jossa vietimme mukavan viikonlopun toissa kesänä. Ajatuksena oli nauttia lounasta Nutt House-hotellin mainiossa ravintolassa, mutta koska sekä se että kakkosvaihtoehtomme olivatkin myöhäiseen lounasaikaan kiinni, tyydyimme tekemään pienen kävelylenkin kaupungin keskusaukion ympäri. Pienessä huvimajassa elämöivä uskonnollinen musiikkitapahtuma ajoi meidät kuitenkin hyvin pian takaisin tien päälle ja niinpä nälkä sai kurnia vatsassa aina Fort Worthiin asti, jossa valitsimme ruokapaikaksemme italialaishenkisen risotteria/pizzeria Tavernan Sundance Squarella. Eikä ollut muuten mikään heikko valinta - alkupaloiksi tilaamamme bruschettat olivat kesäisen raikkaita ja suussasulavia ja myös miehen pääruoka parmesanrisotto oli suorastaan erinomainen. Minun henkilökohtainen makuni ei ehkä aivan kohdannut oman balsamico-kanarisottoni kanssa, mutta paikasta jäi hyvä fiilis ja siellä voi varmasti pistäytyä toistekin.

* * * * * * * * *

Välillä on viikonloppuisin parasta ihan olla vaan ja möllöttää, mutta noin muuten sanoisin että näitä lisää, ehdottomasti!

462975.jpg
Ja Fossil Rimistä lisää kuvia myöhemmin.