Päivän uutisista jäi vahvimmin mieleen tämä: taiteiden suojelija, hyväntekijä Raymond Nasher on kuollut. Dallasin kotikaupungikseen omaksunut reilusti yli kahdeksankymppinen Nasher luovutti muutama vuosi sitten upean veistoskokoelmansa yleisön katseltavaksi ja lahjoitti samalla suuren summan rahaa, jonka avulla osaltaan saatiin rakennettua komea Nasher Sculpture Center Dallasin Arts Districtille. Sisällä sijaitsevien näyttelytilojen lisäksi museossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa myös veistospuutarhan takia - kauniit ja miellyttävät ulkotilat, vaikka pienehkötkin, ovat täällä kuitenkin aikamoinen harvinaisuus kaupunkialueella. Tällä hetkellä museossa on peruskokoelman lisäksi esillä Matissen veistoksia huhtikuun loppuun saakka.

Sain taannoin itsekin kunnian tavata ja kätellä Mr. Nasherin kyseisessä museossa järjestetyssä suomalais-amerikkalaisessa hyväntekeväisyystapahtumassa, jonka pääosassa olivat Iittalan lasilinnut ja niiden isä professori Toikka. Kovasti oli herra filantrooppi jo vanha ja hauras, mutta edelleen innolla mukana erilaisissa taidetapahtumissa. Dallasin kaupunki jää Nasherille ikuiseen kiitollisuudenvelkaan tämän mittavista kulttuuriteoista.

* * * * *

Ja sitten vähän kevytmielisempää asiaa: huomenna on Pyhän Patrickin päivä ja mikäli ilmojen herra ei heitä rattaisiin jotain kovin yllättävää kapulaa, suunnitelmissamme olisi osallistua perinteisiin kulkuehulinoihin Greenville Avenuen varrella. Pari viime vuotta paraati on jätetty väliin, mutta ensimmäisenä vuonnamme olimme ihmettelemässä tätä tex-irlantilaista extravaganzaa anopin kanssa. Jokin vihreä paita pitäisi pitäisi vielä kaapista löytää mutta kimaltelevat shamrock-sarvet ja edellisestä paraatista jäänyt helminauharihkama on jo kaivettu esille.