Muutaman viikon takaisella sunnuntailounaalla innostuimme miehen kanssa muistelemaan ikimuistoisimpia ravintolakokemuksiamme. Vaikka unohtumattomaan ateriaan kuuluu useimmiten olennaisena osana erinomainen ruoka, se ei kuitenkaan yksinään riitä vaan elämyksen yhtä tärkeitä osia ovat esimerkiksi miljöö ja tunnelma - seurakin tietysti, mutta tämän keskustelun parametrien sisällä se ei ollut muuttujana, sillä seura oli aina samaa eli ensiluokkaista. Näin ollen emme luonnollisesti laskeneet mukaan gourmet-aterioita, joiden ruoka oli top notch mutta kokemuksesta jyrsi vaikkapa se, että jommalla kummalla (minulla, aina minulla) oli huono olo, että tarjoilija oli ärsyttävä tai että sinänsä ihanassa paikassa oli helvetisti kovaäänisiä ihmisiä. Toisaalta yhteiselle top-listallemme pääsi aterioita, joissa ruoka itsessään olisi sattanut jo painua unholaan, jos fiilis ei olisi muista syistä ollut niin mahtava.

Unforgettable-muisteloidemme kärkijoukkoon ylsivät ainakin seuraavat ravintolakokemukset (täysin satunnaisessa järjestyksessä; listasta on jätetty pois hääateriat jotka ovat pelkän huumatekijän imussa itsestäänselviä voittajia):
  • Le Sommelier, Kööpenhamina: Suomessa elokussa 2004 vietettyjen häidemme jälkeen pinkaisimme minigetawaylle Köpikseen ennen varsinaista häämatkaa ja siellä nautimme luotettavan tahon suosituksesta illallisen tässä pienessä ranskalaisbistrossa. Hintava ateria oli joka pennin väärti ja tunnelma tietenkin muutenkin auvoisa.
426224.jpg
juustotarjotin jälkkäriksi Le Sommelierissa
  • Vij's, Vancouver: kuullessaan suunnittelemastamme Vancouverin-matkastamme intilaissyntyinen ystävämme suositteli meille pari vuotta sitten tätä intialaisravintolaa sanoin "the best Indian food outside of India". Pieni taksimatka kauemmas keskustasta kannatti, sillä ruoka oli todellakin suussasulavaa ja miljöö miellyttävä. Paikkaan ei oteta pöytävarauksia ja mekin odotimme pöytäämme puolisentoista tuntia, mutta baarissa oli erinomaisen vilkas tunnelma ja tarjolla ilmaista pikkupurtavaa. Ruoan lisäksi huippupisteet annettiin myös palvelusta: kun laitoin aterian aikana villatakkia päälle itse omistaja kiiruhti kysymään, pitäisikö ilmastointia kenties säätää pienemmälle.
  • The Pier, Jalousie-luksushotellin rantaravintola St. Lucialla: tähän ravintolaan kuljimme pienen matkan alamäkeen yksityisvillastamme, jonka takapihalla oman altaamme äärellä olimme hetkeä aiemmin nauttineet lasilliset shamppanjaa ja ihailleet Karibianmereen uppoavaa aurinkoa. Iholla hehkui muisto päivän auringosta ja sydämessä häämatkan onni. Ruoasta en muista muuta kuin että söin ensi kertaa elämässäni kokonaisen hummerin, mutta sitäkin helpompaa on palauttaa mieleen kaiteen takana kohissut pimeä meri, käsivarrella miehen käsi ja päällä kaunis punainen mekko.
426223.jpg
The Pier, hummeri ja punainen kolttu
  • Demo, Helsinki: Demossa ruoka on aina hyvää ja palvelu samaan aikaan rentoa ja asiantuntevaa. Ikimuistoisin Demo-keikka oli kuitenkin kesällä 2003 kun mies kosi minua Suomen-kesälomamatkamme "ensimmäisenä rauhallisena hetkenä".
  • Tony's Deli, Helsinki: tämäkin on varsinainen lovey dovey-muisto - ensimmäisenä yhteisenä keväänämme mies vei minut synttäri-illalliselle Tony's Deliin. Puhuimme paljon ja joimme vielä enemmän viiniä - digestiivigrappa taisi olla jo vähän liikaa mutta ilta oli iloinen ja ilma täynnä ääneenlausumattomia lupauksia.
  • Barcelonalainen pikkuravintola, jonka nimi on jo unhoittunut: ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkallamme jouduimme itsestämme riippumattomista syistä ikävään tilanteeseen selvittelemään toisten ihmisten harmillista epäonnea. Stressaavan illan ja poliisiasemavisiitin jälkeen saimme lopulta asiat kuntoon ja helpotuksesta huokaisten vajosimme ensimmäisen lupaavan näköisen ravintolan penkeille syrjäkadulla. Hetkessä edessämme oli kaksi isoa lasia punaviiniä ja sykekin alkoi palaantua normaalille tasolleen. Klovniksi pukeutunut mies antoi minulle hassun flyerin, listalla oli herkkuja toisensa perään ja pian meitä jo nauratti.
  • myöskin nimettömäksi jäänyt gourmet-pizzeria Hot Springsissä (Arkansas): jouduimme pari vuotta sitten Hot Springsin aktiivilomallamme aika kauheaan tilanteeseen, kun joella nousi todella raju ukkosmyrsky kesken melontaretken ja poiskaan ei päässyt ennen varsinaista rantautumispistettä. Mielessä takoi vanha ohje siitä, ettei ukkosella saisi koskaan olla veden päällä - ja tällaisia hirmu-ukkosia ei Suomessa nähdäkään. Joki muuttui hetkessä huohuvaksi mutavirraksi ja meloimme hauikset polttaen yhä kovempaa ja kovempaa. Loppumatkasta en jaksanut enää edes itkeä, vaan keskityin vaan laskemaan vetoja ja tuijottamaan aina vain seuraavan kaarteen taa. Lopulta kuitenkin pääsimme rantautumaan ehjin nahoin ja kaupunkiin palattuamme B&B:mme ihana emäntä kiikutti meille teetä ensiavuksi ja vei mutaiset, läpimärät vaatteemme pestäviksi. Hiukan lämmettyämme mies nappasi minut - vieläkin tärisevänä - kainaloonsa ja kiikutti turvallisessa otteessaan pieneen paikalliseen pizzeriaan, jossa tilasimme valtavan parmankinkkupizzan ja pullon erinomaista punaviiniä. Hyvän seuran ja tukevien eväiden ansiosta kauhu alkoi viimein hellittää ja illasta muodostui mitä onnistunein - tiedättehän sen juovuttavan riemun joka seuraa, kun on selvinnyt tilanteesta jossa on oikeasti kuvitellut kuolevansa... harvaa pizzaa olen syönyt yhtä hykerryttävän onnentunteen vallassa.
  • pieni tacopaikka Playa del Carmenissa Meksikossa: kun PDC:n turistien kansoittamalta La Quintalta poikkesi parikin korttelia sivuun, pienet katuravintolat ja -baarit tarjosivat erittäin huokein hinnoin erinomaisia paikallisannoksia. Eräänä iltana tilaamamme perustacot runsaine lisukkeineen hakkasivat kevyesti kaikki loman kalliimmat ravintolaillat. Ja kyytipojaksi tietenkin jääkylmää meksikolaisolutta, johon olemme kehittäneet entistäkin suuremman mieltymyksen neljän Dallasin-vuotemme aikana.
426225.jpg426226.jpg
Highliner @ The Hitching Post II      mex-lisukkeet Puerto del Carmenissa
  • Jerry's Famous Deli, Miami Beach: ensimmäisen Amerikan-vuotemme kiitospäiväviikonlopuksi lennähdimme Floridan lämpöön. Reissu alkoi Orlandosta ja kulki Miami Beachin kautta Key Westiin ja sieltä Evergladesin läpi niemimaan länsirannikkoa takaisin pohjoiseen. Ensimmäinen stoppi Miami Beach ei muuten tehnyt sen kummempaa vaikutusta, mutta piiitkän ranta-aamukävelyn jälkeen pysähdyimme tyypilliseen aamiaispaikkaan ja nautimme ehkä ekaa kertaa kunnolliset amerikkalaisaamiaiset maan sääntöjen mukaan. Miehen lautaselta löytyi sitä perinteisempää rasvaruokaosastoa mutta minä tilasin aamiaispannukakut siirapilla ja mansikoilla. Melkein ällöä mutta samalla aika ihanaa - merituuli puhalsi hiuksiin terassilla, mansikat olivat makeita ja lähes koko aurinkoinen loma oli vielä edessäpäin. Parhaiten mieleen jääneitä aamiaismuistoja, vaikka paikka ei sinänsä ollut kovin erikoinen eikä amerikkalaisista pannareistakaan ole tullut erityisiä suosikkejani.
  • Shelter, Tofino (Vancouver Island): tästä ateriasta kirjoitinkin viime kesänä - mahdollisesti parasta koskaan syömäämme ruokaa. Uskomatonta, kuinka näin piskuisesta kylästä sivistyneen maailman rajamailta löytyi tällainen maailmanluokan paikka - ja mikäli huhuihin on uskomista, Shelter ei ole Tofinon ainoa huippuravintola. Jäykistelyä ei silti ollut ilmassa - tunnelma oli hillitty mutta hyvin rento ja palvelu vapautunutta ja perusteellista. Ja myönnetään: näen vieläkin unia syömästäni taivaallisesta seafood currysta...
426227.jpg
miehen lohiannos Shelterissä
  • The Hitching Post II, Buellton (Kalifornia): toissavuotisella viinimatkallamme Kalifornian Santa Barbara Wine Countryssa poikkesimme useammassakin Sideways-elokuvasta tutussa paikassa. Valkokangasmaineensa veroinen oli muun muassa tämä mainion teeskentelemätön ravintola, jonka baarista kannattaa todellakin tilata elokuvassakin juotua Highliner Pinot'ta, joka jäi mieleen jopa ruokaa paremmin - ja tämä ei tarkoita, että ruoassa olisi ollut moittimista. Salin puolella tilaamani strutsipihvi oli itse asiassa kokemuksena ensimmäinen laatuaan ja suussasulavuudessaankin mieleenpainuva.
  • Islesford Dock Restaurant, Maine: Texasin kesäpätsistä on hyvä paeta koillisen Mainen kauniille rannikolle, jossa merituuli puhaltaa raikkaasti ja merenelävät ovat puoli-ilmaisia. Viimekesäisellä matkallamme hyppäsimme eräänä päivänä postiveneen kyytiin ja matkasimme läheisille hummerinkalastus- ja veneenrakennussaarille. Kiertelimme kivisiä rantoja sumun keskellä ja löysimme lopulta kylän laituriravintolan terassilta paikkamme auringossa. Minä en edes syönyt mitään, nautin vain lasin kylmää valkoviiniä, mutta mies upotti runsaan lautasellisen simpukoita, jotka näyttivät jopa ei-simpukanystävän silmään todella houkuttelevilta ja tuorettakin tuoreemmilta hikoillessaan voita ja valkoviiniä miehen edessä. Lautasellinen katosi alta aikayksikön, vaikka alunperin kyseessä olikin ollut vain "pikkunälkä". Joskus toisen syömistä on ihanaa katsoa.
426228.jpg
Islesford Dock Restaurant