Uskomatonta maanantaitarmoa: sakkoasia on hoidettu.

506478.jpg

Huristelin (melkein nopeusrajoitusten mukaan) aamupäivällä Southlaken kaupungintalolle selvittämään  puolentoista viikon takaisen liikennerikkomukseni seuraamuksia; tarkoituksenani oli anoa lupaa suorittaa driving safety-kurssi ja saada näin sakot pyyhittyä villaisella ja myöhemmän oikeuden anoa ajorekisterini puhdistamista. Perillä kuitenkin selvisi, että kaikkine maksuineen tämä vaihtoehto kävisi lähes yhtä kalliiksi kuin sakkojen maksaminen, tietenkin sillä erotuksella, että myöhemmin puhdistettava ajorekisterini estäisi vakuutusmaksujani kohoamasta ja kurssin suorittaminen itse asiassa laskisi niitä (tämä on ihan tajuton käytäntö - rötöstelijät ikään kuin palkitaan jälkikäteen rikkomuksestaan alentuneilla vakuutustaksoilla!). Kyllästyneenä koko sekavaan maksu- ja säännösviidakkoon totesin luukun takana seisseelle ystävälliselle nuorelle naiselle, ettei paljon noilla hinnoilla nappaa suoritella mitään höpöhöpökursseja ja vakuutusmaksutkaan eivät minua juuri kiinnosta, koska "muutamme kohta kuitenkin pois" (oikeastihan tämä ei suinkaan ole varmaa mutta olemme miehen kanssa huomanneet monessa asiassa ajattelevamme näin). Naista puheenvuoroni nauratti ja hän onnitteli minua tulevasta muutosta - onnenpekkoja ovat ne jotka Eurooppaan pääsevät! Ystävällisesti hän kuitenkin ehdotti, että valitsisin syyllisyyteni myöntämisen ja sakkojen hoitamisen sijaan ns. deferred disposition-vaihtoehdon, jossa en myönnä enkä kiellä rikkomusta ja saan 90 päivän ehdollisen rangaistuksen. Olin kai sitten etukäteen ymmärtänyt tämän vaihtoehdon vähän väärin, mutta nyt tosiaan selvisi että tämä ratkaisu sopi minulle kuin avain virtalukkoon. Sakkojen kanssa samanhintainen no contest-vastineeni nimittäin oikeuttaa, mikäli se hyväksytään, rekisterini automaattiseen puhdistamiseen 90 päivän päästä ilman mitään paperisotaa, kunhan käyttäydyn kuuliaisesti seuraavat kolme kuukautta. Ei siis vaivaa eikä rekisteriä, perfect. Kunhan tuomari on käsitellyt hakemukseni, minulle ilmoitetaan (mitä luultavimmin myöntävästä) päätöksestä ja byrokratia loppuu sitten siihen. Sataviiskymppinen yhdestä naurettavasta kääntymisestä toki kirvelee, mutta sen olisin joutunut pulittamaan joka tapauksessa minkä tahansa vaihtoehdon kohdalla - ajoturvallisuuskurssin kyseessä ollessa se olisi vain koostunut useammasta eri maksusta eri tahoille.

Nyt sitten pitäisi vain käyttäytyä. Neljä vuotta rikkeettömyys onnistui aivan hyvin, mutta ainoastaan viranomaisen silmissä - sakoittahan säästyy hyvän tuurinkin avulla. Nyt koeajalla ollessani Murphyn laki kuitenkin määrää, että mikä tahansa tekemäni pikkuvirhe osuu varmasti partiopoliisin silmään. Niinpä ajelin Southlakesta kotiinpäin vähän paranoidi olo otsalohkossa, peileihini vilkuillen.

Mutta kerrankin ihan satavarmasti nopeusrajoitusten mukaan.