Nyt se sitten tapahtui.

Juoksin ensimmäistä kertaa autotallin alakertaan tornadoa suojaan.

Jaa mikä päivä? No perjantai kolmastoista, tietenkin.

Maailmanlopun ilmaa oli taas povattu aamusta lähtien - valtavia rakeita, raivoavia ukkosmyrskyjä ja mahdollisia tornadoja. Toki näihin kiinnittää huomiota ja esimerkiksi ukkosvaroitukset ottaa tosissaan ensimmäisen Texas-myrskynsä koettua, mutta tornado watch muuttuu kuitenkin hyvin harvoin warning-statukseksi eli yleinen valppaus riittää varotoimeksi eivätkä sireenit ole meillä koskaan näiden neljän vuoden aikana soineet.

Tänään ne soivat.

Olin uuvahtanut kesken kirjan luvun päiväunille. Sänkyyn ryömiessäni taivas oli harmaa ja tuuli noussut mutta muuten oli aivan rauhallista. Heräsin hätkähtäen syvästä unesta, kun rakeet hakkasivat raivokkaasti parvekkeen reunaa ja talo tärähteli kevyesti jyrähtelyistä. Pomppasin ylös puolisekavassa tilassa ja olin juuri lähdössä ikuistamaan kameralla pihan peittäviä golfpallon kokoisia rakeita epäuskoisen ihailevana, kun tapahtui kaksi asiaa: rakeet alkoivat lentää vaakatasossa parvekkeen ikkunoihin asti - isoja jääkimpaleita sinkoili siis kaiteen kulmalta vielä parin metrin päähän ovelle - ja hälytyssireeni alkoi soida. Vielä puoliunessa ja sydän yhtäkkiä kurkussa takoen juoksin laittamaan television päälle. Satelliitti oli tietenkin maissa kuten usein myrskyjen aikaan, joten mitään varoituksia ei sieltä ollut saatavilla. Juoksin takaisin makkariin ja napsautin koneen päälle. Ensimmäinen sääsivu ei näyttänyt mitään kummempaa, mutta kun klikkasin kotikaupunkiamme, esiin nousi ensin tornado watch, sitten tornado warning ja lopuksi seuraava teksti:

AT 613 PM CDT...STORM SPOTTERS AND DOPPLER RADAR OBSERVED A TORNADO
NEAR GRAND PRAIRIE...MOVING NORTHEAST AT 40 MPH. THIS
STORM HAS HAD A HISTORY OF PRODUCING WIND DAMAGE AND LARGE HAIL.

THE TORNADO WILL BE IN IRVING AND COCKRELL HILL AT 630 PM CDT.

TAKE COVER IN A BASEMENT...OR ON THE LOWEST FLOOR OF YOUR HOME IN AN
INTERIOR CLOSET OR BATHROOM. USE BLANKETS OR PILLOWS FOR COVER.

IF YOU ARE CAUGHT OUTSIDE...SEEK SHELTER IN A REINFORCED BUILDING. AS
A LAST RESORT...LIE FLAT IN A DITCH OR LOW SPOT AND COVER YOUR HEAD.

DO NOT STOP UNDER BRIDGES OR HIGHWAY OVERPASSES SINCE THEY OFFER NO
PROTECTION FROM TORNADO WINDS.

No, oikeastaan en lukenut tuota kellonaikaa pidemmälle, sillä olin lähes jähmettynyt kauhusta: Irving on kotikaupunkimme, varmasti paikannettu tornado olisi meillä klo 6.30 - ja kello oli tasan puoli seitsemän! Täydellisessä paniikissa nappasin pöydältä tärkeimmiksi kokemani esineet (kotiavaimet, auton avaimet ja kännykkä) ja juoksin käytävään ja sieltä autotallin portaikkoihin kauas ulkoseinistä, niin kuin kokenut naapurini on minulle opettanut. Ulos asunnosta päästyäni tajusin kolinasta ja ihmisäänistä, että suojaan pyrki moni muukin. Sydän hakkasi ja aivot löivät tyhjää mutta päädyin kuitenkin autotalliin niin kuin tornadon lähestyessä kuuluukin. Koko ajan naputin erään amerikkalaisnaapurin numeroa - mies oli vasta palaamassa Atlantasta työmatkalta ja yksinolo ja mahdollisesti väärien liikkeiden tekeminen pelotti. Puhelimet eivät tietenkään toimineet mutta naapuri oli minua askeleen edellä - autotalliin päästyäni hän käveli vastaan ja sanoi tulleensa juuri minua hakemaan. Yhdessä laskeuduimme portaat alimpaan kerrokseen pitämään myrskyä muiden asukkaiden kanssa.

Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä: tornado ei osunut aivan kohdalle eikä sitä autotallin ikkunoista nähtykään. Vapaalla ollut neloskanavan kuvaaja oli kyllä viritellyt tv-kameransa valmiiksi oviaukkoon mahdollista ohipyyhällystä ajatellen. Cool customers nämä texasilaiset. Autotalliin kaahasi tuhatta ja sataa autoja lähitieltä - auto on eräs pahimmista paikoista olla tornadon osuessa kohdalla (naapurit pilkkasivatkin minua lempeästi kädessäni puristamista jeepin avaimista) ja monella oli autoradiot päällä säätietojen saamiseksi. Noin 15 minuuttia myöhemmin sireeni vaikeni ja ihmiset palasivat asuntoihinsa - minäkin omaani huolehtimaan tällä kertaa missähän mies mahtaa olla. Sen tiesin, ettei lentäjä toisi konetta lähellekään myrskyn kourissa vääntelehtivää Metroplexia, mutta aina sitä jännittää ja tietenkin miettii milloin toinen pääsee kotiin. Äsken mies soittikin: olivat olleet odotteluympyrällä tunnin ja joutuneet sitten laskeutumaan etelään San Antonioon. Saa nähdä milloin pääsevät uuteen yritykseen.

Pikku hiljaa hengitys tasaantuu ja kauhu hellittää. Masupoikasen hyvinvointi oli tietenkin mielessä koko ajan ja paniikissa ryntäillessä alavatsa totta kai kramppasi - tarjolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita pienestä pitäen... Nyt olen katsellut myrskyvaurioita kehiin palanneen satelliitin välityksellä; Fort Worthin lähellä sijaitseva Haltom City sai kovimmat iskut, mutta ruudussa esitetään koko ajan myös katselijoiden lähettämiä kuvia maakosketuksista ihan tässä lähellä.

Nyt voitaisiin kyllä ottaa vähän aikaa ihan iisisti.