Grillailimme maanantai-iltana pihalla parin naapurin kanssa, kun toinen heistä kysäisi mitä olemme lomallamme tehneet. Olimme hetken hiljaa ja totesimme sitten lähes yhteen ääneen, että emme yhtään mitään. Olemme olleet, roikuskelleet, löhönneet, lepäilleet. Whatever you wanna call it.

Kuinka ihanaa täydellinen joutilaisuus välillä onkaan! Melkein joka aamupäivä olemme vaellelleet jonnekin kevyille kenttäostoksille pieneksi hetkeksi ja palanneet sitten joko lounaalle tai kaupungilla syödyn lounaan jälkeen paistattelemaan ja polskimaan omalle poolillemme. Loppuiltapäivästä on lähinnä koomattu kukin omassa kuplassamme, unten mailla tai lukemisen parissa, ja illalla olemme sitten joko suunnanneet ulos syömään tai grillailleet pihalla.

Tänään poikkesimme rohkeasti totutusta rytmistä ja vietimme aamupäivän Nasher Sculpture Center-veistosmuseossa. Minulle jo tuttu museo oli miehellekin uusi kokemus, joten poikien kierrellessä sisägallerioissa minä kävelin veistospuutarhan taaimmaiseen nurkkan penkille kirjaa lueskelemaan. Näin keskellä viikkoa museossa oli todella hiljaista ja saimme nauttia kokoelmista ja puutarhasta aika rauhassa; yöllä saapunut "kylmä rintama" varmisti vielä, että edellisten päivien tapaan emme paahtuneet kaupungilla +kolmessakympissä vaan lämpöä oli miellyttävät 25 Celsiusta. Muutenkin antelias ja huomaavainen mies on ilmeisesti todellisissa lomatunnelmissa - vai lieneekö poikanen sitten pehmentänyt isän päätä entisestään - sillä museon kaupasta jäi ranteeseeni kaunis (ja arvokas) koru, jonka mies tarjoutui silmää räpäyttämättä ostamaan "ihan muuten vaan". Awwww.

Nyt pojat kokkailevat keittiössä tacoja, joten taidan rientää varmistamaan kauniin kattauksen. Suomessahan vietetään huomenna helatorstaita, joten toivottelen yhtä rentoja lomatunnelmia sinnekin päin!