Kehnoa kommunikaatiota Austinissa veljensä kanssa pyörivään mieheen, aiheena Eurooppa-siirron lopullinen kuoppaaminen viimeisen deadlinen tultua tänään täyteen.

Pettymystä.

Ahdistusta pettymyksen tuottamisesta muille.

Tunne siitä, että täällä ei perkele kukaan muu vihellä peliä lopullisesti poikki vaikka siitä on puhuttu ja muita järkeviä vaihtoehtoja ei ole.

Hysteeristä huutoa liikenneruuhkassa.

Tajunta siitä, että ollaan ihan samalla kannalla mutta mies ilmaisee itseään kautta rantain ja varovaisemmin - ja päätyy mielestäni viestimään yhtä lailla viivyttelevään tapaan kuin koko sotkun aiheuttanut HR.

Rauhoittelevaa selittelyä, joka katkaisee napakkaa, yksiselitteistä vastausta kaipaavan kamelin selän.

Hillittömät itkuraivarit.

Välitön vatsakipu ja syyllisyys poikasen rääkkäämisestä.

Säälittävää nyyhkyttämistä parkkipaikalla - aiheena ei mikään ja kaikki.

Loppupäivän ohjelma roskiin ja kaupan kautta viiruisin poskin kotiin (kaksi roskalehteä, paketti kleenexejä, suklaapala-minttujäätelöä, suklaajäätelöä, rocky road-jäätelöä).

Voimattomuutta.