Hiljaista on ollut täällä Ihmemaassa. Mitä nyt ukkonen on jyrähdellyt ja murjottaja ärähdellyt. Uni on nimittäin viime päivinä tehokkaasti vältellyt minun sängynpuolikastani ja senhän toki tietää, ettei sellaisesta mitään hyvää seuraa. Joka paikkaa kolottaa ja päätä puristaa vanne.

Taisin juuri viime viikolla kehuskella jollekulle, että ei ollenkaan kiristä enää piuhoja tämä epätietoisuus lähitulevaisuuteen liittyen. Että tyynin mielin purjehditaan minne virta vie - come what may. Ja pah. Kun väsyttää niin silloin myös stressaa, eikä parin viikon päässä uhkaavasta kodittomuudesta todellakaan revitä minkäänasteista riemua. Ei näy meillä seesteistä viilipyttyä, villipytty ehkä paremminkin. Ja se puree.

Onneksi viime yönä tuli kiskaistua pari ihan siedettävää sessiota ja olen jälleen lähellä saavuttaa inhimillisen muotoni. Hyvä niin, sillä meille saapuu tänään Suomi-vieras, miehen veli, seuraaviksi yhdeksäksi päiväksi. Erilaiset ötökät olisi sitä ennen ihan kiva jahdata sinne kannon alle mistä ne alkuviikosta tänne meille ryömivätkin.

Tarvitaankohan tässä rankempaa eksorsismia vai riittäisikö iso mukillinen kaakaota runsaalla kermavaahdolla?

579672.jpg