Suomi-vieraamme loma piti totta kai lopettaa oikein komeasti jonkin peripaikallisen ilmiön parissa, ja mikäs lauantai-illaksi kevytmielisempää - ja ihmetystä herättävämpää - amerikkalaismeininkiä kuin kunnon roller derby-ilta. Jo pidempään meitä oli naurattanut tämä erilaisissa yhteyksissä välillä esiin nouseva kummallinen rullaluistelukisailu, jossa erilaisiin joukkueasuihin pukeutuneet nuoret naiset keilaavat toisiaan jossain epämääräisissä varastohalleissa yleisön myötäeläessä hurjasti. Kun kerran jock-kulttuuri on tullut urheiluareenoilla moneen kertaan tutuksi, niin ilman muuta pitäisi päästä tutustumaan myös tähän, nooh, high school dropout-tyyppisempään sporttailuun. Mukaan roller girl-jengiä ihmettelemään lupautui myös suomalainen ystäväpariskuntamme; ikävä kyllä minä jouduin jättäytymään viime hetkellä vatsan kivistyksen takia pois koko huvista.

Mies kertoo:

"Kun puhutaan roller derbystä niin luistimina toimivat vanhanaikaiset rullaluistimet, joissa on kaksi paria akseleiden päissä olevia pyöriä, eivätkä ne uudenmalliset, joissa neljä pyörää on perätysten luistimen pohjassa. Tämä on tärkeä seikka, koska iso osa roller derbyä on eräänlainen nostalgiahenkisyys.

Kyseisen roller derbyn areenana toimi todellakin edellä mainitun kaltainen varastohalli, joka sijaitsi sellaisella seudulla, että kuskimme alkoi jo harkita takaisin kääntymistä. Epämääräinen seutu varmasti takaa sen, että hallin vuokra ei ole kovinkaan suuri ja mahdollistaa siten tälläisen marginaaliurheilun. Mietteet takaisin kääntymisestä kaikkosivat, kun näimme n. 200-metrisen jonon kiemurtelemassa hallin vierustaa sekä odotuksesta jännityneen yleisön. Harmiksemme huomasimme olevamme selvästi aloittelijoita, koska meillä ei ollut mukana omia tuoleja ja mukana tuomamme muutamat kannustusoluetkin kalpenivat muiden katselijoiden jättimäisten kylmälaukkujen rinnalla.

606673.jpg

Hallin sisältä onneksi löysimme itsellemme istumapaikat pienten lehtereiden ylimmältä riviltä, josta olikin hyvä seurata kisaa sekä yleisöä, joka oli lähes yhtä mielenkiintoista katsottavaa. Yleisö oli sekalainen joukkio kilpailijoiden poikaystäviä (tai tyttöystäviä) sekä heidän vanhempiaan. Uskoisin, että paikalla ei ollut kovinkaan monta katsojaa, jotka eivät kuuluneet ylläolevaan joukkoon. Saatika sitten ulkomaalaisia. Mutta ehkä juuri tästä syystä pieni yleisö (200-300) osasi eläytyä iltaan kuin mihin tahansa suureen urheilutapahtumaan. Vaikkakin halli oli karu ja rekvisiitta lähes olematonta, kaikki tärkeät elementit olivat läsnä:

- alkumusiikki
- hehkutuksia lateleva kuuluttaja
- esitanssijat
- joukkuiden sisääntulo ja lämmittelyt
- kansallislaulu seisten
- popcorn- ja hodarikioski ja kojut, joista voi ostaa eri joukkuiden kannustuspaitoja.

Eli homma oli paremmin hoidettu kuin keskiverto Veikkausliigan matsi Suomessa.

606677.jpg

606674.jpg

Sitten itse roller derbyyn. Täytyy myöntää, että en vieläkään täysin ymmärrä lajin sääntöjä, vaikka tapahtuman ohjelmassa oli säännöt selitetty mahdollisimman yksinkertaisesti. Ovaalin muotoisella radalla luisteli siis kaksi viisihenkistä joukuetta hurjaa vauhtia ja rajusti toisiaan tönien. Meidän mielestämme pisteitä jaettiin aivan mielivaltaisesti. Tosin jo toisen erän aikana olimme jo tuomareiden kanssa samaa mieltä siitä kumpi oli parempi joukkue. Mutta ilmeisesti tärkeintä ei ollut voitto vaan show. Yleisö hurrasi tasapuolisesti molemmille joukkuille ja kilpailijatkaan eivät varmastikaan ottaneet itseään liian tosissaan. Ja kuinka sitä voisikaan, kun joukkueen nimi on High Seas Hotties ja kilpailijoiden nimet ovat tätä luokkaa: Ankle Biter (lyhin kilpailijatar), Amazon Assassin (pisin kilpailijatar) tai Pummela Slamderson (??). Myöskään verinen zombie-meikki ei rohkaissut ryppyotsaisuuteen.

Ja loppuvaikutelma? Yksissä mielin päätimme tulla toistekin."

606675.jpg606676.jpg
High Seas Hotties                          iskä kannustaa