Lieneekö tullut nettiriippuvaisen päivittämättömyysennätys (while at home) kun en ole mitään saanut aikoihin aalloille, vaikka joka päivä on muka ollut kauheasti kirjoitettavaa: päähän on viikon varrella arkistoitu useita tästä mä todellakin kirjoitan-stooreja - ja saman verran niitä on ilmeisesti myös kadonnut lähes jälkeä jättämättä.

Joten.

Vauva-haircuttia.

Täällä on ollut aika kivaa, kun vanhempani - eli tätä nykyä vauvaperspektiivistä mummi ja vaari (tsiisus, olen sortunut muutamana väsymyksen hetkenä myös kutsumaan miestäni isiksi - käytäntö, johon en missään nimessä aikonut kuuna päivänä osallistua) - ovat olleet meillä kylässä. Toivolla on ollut ihan kissanpäivät, kun sylittely on entisestäänkin lisääntynyt, mummi jaksaa vetää kiitaa, kaataa, haukka tulee kymmenentuhatta kertaa putkeen ja vaarin kanssa saa harjoitella laukkaamista. Eikä minullakaan ihan heikkoa ole ollut - kahtena aamuna olen armollisesti saanut syöttöjä lukuunottamatta nukkua puoli ysiin (Toivon mielestä päivä alkaa noin viideltä) ja päikkäreillekin on ollut asiaa lähes joka päivä (Toivon mielestä päikkäreitä nukutaan enää vain sylissä, jolloin sylittäjä ei tietenkään kovin hyvin nuku). Ja ennen kaikkea on tietenkin ollut ihanaa, että perhe on vihdoinkin koolla.

Muuta mahtavaa:
  • Toivo täytti sunnuntaina kuukauden ja vetäisi sitä ennakoiden viime viikolla kolme kiloa rikki. 3175 gramman kohdalla pituutta oli jo komeat 52 cm.
  • Synttärin kunniaksi meillä oli ihan mahti-outing uptownissa, kun Toivo nukkui autuaasti tapas-baarin terassilla kitaransoittajan tuudittamana ja me nautimme espanjalaisherkuista ja mimosoista. Arvatkaa oliko ihanaa päästä niinku jonnekki! (viime hetken hotelliyötämme lukuunottamatta minä en siis tosiaan ole kirjaimellisesti ollut juuri missään sitten kesäkuun lopun).
  • Pikku-texasilaisen passihakemus on laitettu nyt sisään ja siitä reissusta muodostuikin varsin mielenkiintoinen show, kun selviteltiin miten pikkuvauva kuvataan erittäin nipo-ohjeiseen amerikkalaiseen passikuvaan (valokuvaamon lattialla maaten) ja postissa äitiä komennettiin monen allekirjoituksen ja rahamääräyksen osoittamisen jälkeen vannomaan käsi pystyssä, että annetut tiedot ovat todenmukaisia ja kuvassa tosiaan söpöilee juuri meidän pikku palleroinen (tunsin olevani joko amerikkalaisessa tv-draamassa tai piilokamerassa, en ole varma kummassa).
  • Toivo sai yhdeksi syntymälahjaksi hopeaporsaan, nauhoilla koristeltuja poikahenkareita ja jonkin kummallisen aakkoskoristelautasen elegantti vauva-kaupasta. Kirjoitin nämä kaikki kiltisti muistiin, jotta osaan paikalliseen tapaan listata ja kehua ne kiitoskortissamme.
Ja vähemmän mahtavaa:
  • Nyt kun on kerrankin mahdollisuus estää univelkaa aivan hirvittävästi lisääntymästä ja poikakin nukkuu keinussaan kuin pieni enkeli konsanaan, minä istun unettomana koneella ja katselen kauhuissani aamua lähestyviä kellon viisareita.