This is what we live in Texas for, totesi uutistenlukija aamutelevisiossa tämän viikon säästä.

Aamen.

Joskus aikoinaan vielä elättelin uskoa siihen perinteiseen väitteeseen, että kyllä neljä vuodenaikaa olla pitää. Joopa joo. Paitsi että oikeasti talvessa on kivaa vain ne aurinkoiset pikkupakkaspäivät, jolloin hanget hohtavat ja sunnuntaitalviurheilijakin rientää ulos. Niitä nimittäin mahtuu perustalveen niin vähän, että sama ihanuus on helpommin saavutettavissa rehellisellä hiihtolomalla jossain aivan muualla. Ja ne ihanat kuulaat syyspäivät sitten? Kauniita ovat, mutta loskasäätä on takuulla aina enemmän.

Tietynlaisia illuusioita on toki parempi - ja pakkokin - pitää yllä, jos aikoo pystyä asumaan pohjan perukoilla vuodet läpeensä. Kyllä jatkuva auringonpaistekin kyllästyttää, nih, ja blah blah. Vaan se mikä oikeasti kyllästyttää paljon enemmän on kylmän ja pimeän talven ja märän kevään jälkeisen ihanan hellekauden vastaanotto: valitetaan perkele, kun on niin kuuma.

Four seasons, my ass.

Ja pointti, paitsi että petaan tällä jo seuraavaa bloggaustani? No tietenkin se, että vaikka pari kuumaa kesäkuukautta on täällä ihan ylettömän tukahduttavaa ja keväällä myrskyt joskus hyvinkin pelottavia, suurimman osan vuotta sää on täällä kerrassaan fab.

Kuten tänäänkin, kun pikku perheemme ulkoili auringonpaisteessa, raikkaassa mutta ilahduttavan lämpimässä säässä. Istui terassilla lounaalla värisemättä. Oli puolipaitahihasillaan, eikä kaivannut ollenkaan pimeää loskakeliä.

Ja voin vakuuttaa, että olemme silti ihan joulunalustunnelmissa.