AvocadoPhoto.jpg

kuva

Paivat suhahtelevat ohi sellaista vauhtia etta hengastyttaa (yot eivat niinkaan koska, ilmeisesti flunssan ja hotelliin muuttamisen takia, poikanen on keksinyt ettei ole mitaan jarkea nukkua kiltisti ja hiljaa, kun voi sen sijaan esimerkiksi kukkua ja huutaa) ja tuntuukin aika uskomattomalta, etta Dallas tj on vaivaiset 4... Paljon oli asioita, joita olimme suunnitelleet tekevamme "viela viimeista kertaa", mutta moni niista saa nyt jaada - ja monet muistamme varmasti vasta lentokoneessa. Pakkaaminen ja asunnostamme muutto menivat sellaisella vauhdilla ja paniikilla, etta kunnollisia hyvasteja ei oikeastaan ehtinyt sanoa; vahan rauhallisempina hetkina mieleen hiipii kieltamatta haikeuden poikasta niin sen kuin monien muiden asioiden suhteen. Suur-Dallas ja tarkemmin ottaen Las Colinas Irvingin kaupungin pohjoisosassa oli kuitenkin tukikohtanamme yli viisi vuotta ja tanne perustimme miehen kanssa ensimmaisen yhteisen kotimme, jossa koimme monia tahanastisen elamamme suurimmista asioista. Vaikka Toivokki ei asiasta ymmarrakaan juuri muuta kuin joitain tuoksuja ja tunnelmia, tuntuu meista kuitenkin haikealta sekin, etta poika nyt jattaa synnyinkulmansa taakseen ehkapa lopullisesti. Eilen kavimmekin viela pilvenpiirtajakeskustassa fiilistelemassa ja ottamassa muutaman kuvan muistoksi pikku-Texin alkutaipaleelta: irvistelimme kameralle Pioneer Plazalla ja maistelimme mansikoita Farmers' Marketilla. Jalkimmaiselta stopilta nappasimme mukaan myos oikein kypsan avokadon, jotta poika ehtii viela makustella milta niiden oikeasti kuuluu maistua.

* * * * *

Eilen illalla oli maman luksushetki, kun hotelliasumuksemme oli ainakin valiaikaisesti hiljentynyt illaksi: mies oli lahtenyt laksiaisiinsa, poika simahtanut omaan huoneeseensa telttasankyyn ja mina lohosin toisessa makkarissa sangylla televisio auki pizzaa ja jaateloa syoden. Herkuissa nyt ei ole mitaan uutta - miten muuten tata muuttoshowta jaksaisi - mutta sangyssa syominen ja television seurassa vegetoiminen tuntui kaiken sahlaamisen ja juoksemisen jalkeen suorastaan dekadentilta kombinaatiolta. Nautinnon kruunasi Fox-uutiskanavan tajuttoman polhopropagandan katseleminen: hampaissa oli luonnollisesti Barack Obaman kirkon pastori viimeaikaisten tulikivenkatkuisten saarnojensa takia, ja tata kautta sitten tulkittiin sujuvasti  - ja liioittelen tassa vain kevyeasti - herra presidenttiehdokkaan olevan musta separatisti, jollei jopa jonkin sortin kommari tai muu public enemy #1 ainakin WASP-amerikkalaisten nakokulmasta. Ihan loistavaa viihdetta! Erilainen sossotys jatkui koko illan, mutta parasta antia oli mielestani harvinaisen epaintellektuelli H&C-"keskusteluohjelma" - jossa muuten nimellisesti ovat edustettuna seka konservatiivinen etta liberaalimpi ajattelusuunta - jonka aikana toteutettiin juuri kaikkea sita mista Fox on ydinkatsojakuntansa ulkopuolella kyseenalaisen maineensa kerannyt. Don't get me wrong, mielestani on todellakin erinomaisen asiallista kysya minkalaisessa suhteessa poliitikot ovat lahipiiriinsa, kampanjakuntaansa tai neuvonantajiinsa kuuluvien, aarimmaisia kantoja edustavien henkiloiden ideologiaan ja mielipiteisiin ja mita se heista itsestaan kertoo - kyllahan muurahainen kai muurahaista rakastaa - mutta jos diskurssi rakentuu pitkalti rotupelottelun tai - gasp! - marxismin uhan valayttelemisesta (oh puh-lease...) ja eri mielta olevien vieraiden vaientamisesta, niin kylla ollaan aika helvetin kaukana vakavasti otettavasta journalismista. The upside? No, tahaton viihde oli taas eilen illalla parhaimmillaan ja upposi ihan kivasti kermajaatelon kylkiaisena.

* * * * *

 

En yhtaan enaa muista mista minun piti kirjoittaa; datailumahdollisuudet ovat nain kodittomuuden aikautena vahissa, kun vauvaa ei todellakaan viitsi tanne hotellin business centeriin raahata ja omat koneet ovat joko kontissa tai miehen tyokaytossa. Niinpa paassa pyorii liian monia aiheita ja noin yleisestikin aivokapasiteettini tuntuu harvinaisen rajalliselta naina paivina. Such is life. Meileihin on siis turha odottaa meikalaiselta vastauksia juuri nyt ja naamakirjaa ei ole aikaa eika kiinnostusta edes vilkaista - tosin jos joku Facebook-kavereistani sattuu lukemaan tata, niin voin ilmoittaa omaksi statuksekseni Anna is not recommending moving overseas to anyone ja pojan profiiliin Toivo on jo kuusi kuukautta vanha ja 68 paattavaista senttia pitka. Imagine that.