Yrjonkadun ja Eerikinkadun kulma on hiljainen jo kolmatta yota, Helsingissa vallitsee perinteinen paasiaistunnelma. Hiljaa leijailleet lumihiutaleet antavat tieta aamun kalpealle talvivalolle, joka ei ulota sateitaan viela kadulle tiukasti parkkeerattuihin autoihin asti mutta valaisee silti yllattavan tehokkaasti. Ilma on pakkasella; ulos katsellessa tietaisi ilman kalenteriakin, ettei kevatpaivantasaukseen ole enaa pitka aika.

Jos on kaupunki hiljainen niin on sita asuntokin: mies ja poika nukkuvat autuasta unta. Aikaerorasituksesta karsitaan viela useampi paiva ja paivista puuttuu rytmi oikeastaan kokonaan, mutta puolenyon ja aamuyhdeksan valilla perheen miehet uinailevat antaumuksella pienemman pikaisia ruokataukoja lukuunottamatta. Vaan arvatkaapa kuka valvoo, on valvonut saapumisesta lahtien... Aamukolmen jalkeen nukkumatti karkaa teille tietymattomille ja olo on tassa vaiheessa vahintaankin epatodellinen. Saa nahda milloin kroppa sanoo sopimukset irti - tai paa se varmaan ensiksi levahtaa. Unettomuus on niin syvalta.

* * * * *

Mistaan muutto- tai paluufiiliksista ei tietenkaan ole viela tietoakaan, nyt vain olla mollotetaan ja yritetaan ymmartaa mika maa, mika valuutta. Kuka enemman, kuka vahemman sumussa. Viikonloppu on mennyt mukavasti perheen seurassa; arjen saapuessa on sitten uskaltauduttava vahan reippaampaankin toimintaan. Sen verran on kuitenkin ehditty tyontaa nenaa ulos ytimeen, etta mieli on rekisteroinyt taalta seuraavat arkihavainnot:
  • Ihmisten talvipukeutuminen on periaatteessa todella jarkevaa mutta viikonloppuiltaisin kuljetaan, jumalauta, ihan takki auki.
  • Salmiakkisuklaa maistuu paljon paremmalle kuin olettaisi ja suomalainen olut on asiallista tavaraa.
  • Kaupassa pitaa itse punnita vihannekset ja pakata omat ostoksensa. Alkaaka naurako siella.
  • Pikkuliikkeiden ohi on mukava kavella nayteikkunoita ihmetellen.
  • Ihmiset eivat ole kiinnostuneita lapsestasi vaan pitavat sisatiloissa liikuttaessa jokaista lastenvaunullista vastaantulijaa todennakoisena vihollisenaan; seuravan kohdan huomioonottaen tama ei ole aivan kohtuuton katsantokanta.
  • Jos joku tahtoo toisen vaistavan, han ilmaisee sen tyontamalla tata ostoskarryillaan/lastenvaunuillaan/kyynarpaallaan (yleensa kevyesti mutta sinnikkaasti, valilla aggressiivisemmalla energialla) - puhumaan ei pysty millaan
  • Omaa asiaa voi hidastella esim. hyllyn edessa tai oviaukossa loputtomiin, vaikka takana olisi selkeasti muutakin porukkaa odottamassa vuoroaan; asiaan kuuluu, etta takana ahdistuvat eivat kuitenkaan avaa suutaan ja pyyda kohteliaasti tilaa vaan joko odottavat turhautuneina tai kayttavat em. kohdassa mainittuja taitavia kommuunikaatiokeinoja paastakseen tavoitteeseensa. Kaupunkitaitojen puuttumisesta ja ns. taivastelusta voi syyttaa muualta muuttaneita, passiivinen aggressio puolestaan on hyvinkin stadilaista.
  • Jogurtti- ja leikkelevalikoimat ovat kylla aivan erinomaiset.