Sain tällä viikolla sellaisia ihania uutisia, että raskaustilanne näyttää lääkärin mielestä paljon paremmalta (ts. ennenaikaisen synnytyksen vaara pienemmältä) kuin edellisillä viikoilla uumoiltiin, eli saan liikuskella nyt ihan vapaasti kunhan en rehki, nostele tai urheile. Itsehän olen koko ajan (pakollista makaamisvaihetta lukuunottamatta) kokenut voivani tosi hyvin ja ollut erittäin energinen, joten on mukavaa, että oma oloni ja sallittu toiminta ovat nyt paljon yhteensopivammalla tasolla keskenään. Ennen kaikkea olen tietenkin onnellinen siitä, ettei tarvitse aivan joka hetki jännittää Tex-poikamme puolesta ihan niin paljon. Tarkkailua jatketaan mutta ennuste on ihan positiivinen. Poikasellehan on koko ajan kuulunut hyvää: kasvaa huimaa vauhtia ja potkii iloisesti mitä epäsopivimmilla hetkillä mitä epäsopivimpiin paikkoihin. Atta boy.

678517.jpg

Muutenkin yksinäiset päivät ovat sujuneet yllättävän kivasti ja sitä tietenkin on helpottanut suurempi liikkumavapaus - aktiivinen arki kuluu paljon luistavammin kuin sohvalla makoilu. Jos vain saan tietyn minimimäärän sosiaalista kontaktia mökkihöperyyden välttämiseksi, olen aina ollut aika hyvä yksinolija ja suorastaan tarvitsenkin kohtuullisen paljon omaa aikaa lukemiseen ja ihan vaan omille ajatuksille. Olen siis käytännössä nyt jo "äitiyslomalla", sillä suurempia työprojekteja en missään nimessä viitsinyt tähän väliin enää ottaa ja pienempienkin kanssa on yleensä kesäisin tosi hiljaista. Silloin tällöin korjaan jotain kaverinpalveluksena tai käyn vapaaehtoistelemassa, mutta muuten olen täysin a lady of leisure. Ja se tuntuukin ihan yllättävän kivalta juuri nyt, onpahan aikaa jutella masulle ja laittaa kotia pikku hiljaa kuntoon.

Päivän harmistus on kuitenkin tänään Finskin Helsingin-koneen myöhästyminen siten, että mies ei päässyt Frankfurtin vaihtoonsa - eikä sitten edes Chicagon kautta kotiin niin kuin yleensä vastaavassa tilanteessa (been there, done that...). Kaikki on kuulemma täynnä jopa etuilevalle kultapossukerholaiselle, joten mies nököttää surkeana Frankissa ja odottaa huomista Dallasin-konetta. Ja minäkin surkeilen täällä, sillä ikävä alkaa olla tosi kova. Onneksi huominen tulee sentään aika pian...

Oikein ihanaa juhannusta sinne Suomeen, taitavat kaupungit hiljetä aika lailla jo tänään. Nauttikaa!