Viikko lähestyy loppuaan ja oikein hyvin ovat päivät menneet tilanteen huomioonottaen. Vuodelevossahan ei siis todellakaan tunne itseään levänneeksi vaan makaaminen sattuu, uuvuttaa ja aiheuttaa helposti unettomuutta, mutta runsas apu ja hellä huolenpito kyllä auttavat näihin kaikkiin. Ruokahuolto on ollut erinomaista, koti on mukavassa järjestyksessä (epäsiisteyden keskellä on kamalaa kun itse ei voi tehdä mitään) ja pieniä huonoja yönukkumisia täydentäviä unosiakin saan aikaan kun minulle luetaan ääneen - luksusta! (Äiti lukee päivisin Muumipappa ja meri-kirjaa, mies iltaisin lääkepäänsärkykohtauksiin Pientä runotyttöä.) Tukijoukkoni ovat siis sädekehänsä ansainneet ja saavat vielä täydennystä keskiviikkoiltana, kun isä laskeutuu Dallasin kamaralle.

Viikon tajuttomin uutinen täällä Ihmemaassa oli kahden 10- tai 11-vuotiaan tyttösen kidnappausjuoni, joilla heidän oli tarkoitus ilmeisestikin pistää "helpoiksi rahoiksi". Tytön sieppasivat naapurin pikkuvauvan, jonka itku hälytti kuitenkin vanhemmat havaitsemaan pian, että heillä oli talossaan kutsumaton imeväisvieras. Se miten tytöt olivat aikoneet vauvaa kiristysprosessin aikana huoltaa jäi epäselväksi, mutta lunnasvaatimuksina heillä oli rouheat 100 000 taalaa; vaateen absurdius kävi entistäkin selvemmäksi, kun televisiossa näytettiin millaisessa mobile home-hökkelissä vauva vanhempineen asui. Todellisuudentaju hoi - vaikka kaipa tässä nyt sitten niitetään instant gratification-kulttuurin rujoa hedelmää...

dwell_boy_pillow.gifOdotusrintamalta ei ole sen kummempaa raporteerattavaa ja vanha viisaus pätee: no news is good news. Tosin mihinkään järjettömään riemuun ei ole aihetta, sillä tilanteen huonontumista ei ole ennenkään voinut mistään päällepäin tuntea vaan se selviää aina vasta lääkärireissulla. Mutta eivät supistukset tai muut ea.synnytyksen ilmeiset merkit tietenkään hyvää tiedä, joten mukavaa että ovat pysyneet poissa, joko lääkityksen ansiosta tai ihan muuten vain (lääkkeethän on minulle määrätty lähinnä sellaisella no ei me nyt muutakaan keksitä-periaatteella). Toiveikkuutta on ylläpidetty jatkamalla Texille tehtäviä hankintoja: tilasimme viikonloppuna lakanat (sorruimme mummin tuella niihin kaikkein ihanimpiin...) ja mies hankki jo valmiiksi saman valmistajan modernin tyylikkäitä eläintyynyjä, joiden päälle on sitten hyvä esimerkiksi puklata oikein kunnolla.

6665__dp.jpg
Forest Crib Set/ Sky
Dwellbaby-tuotteet

Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin - ilman mitään syytä. Portaat muuttuvat äkkiä ihmeellisiksi ja metsäaukea sellaiseksi, etten halua enää ajatella sitä. Kaikki vain muuttuu, eikä kukaan tiedä miten.
-Tove Jansson/ Muumipappa ja meri