Mies on tehnyt ihan mahtavan urakan rakentaessaan pikku hiljaa tästä uudesta asunnostamme ihkaoikeaa kotia. Ei täällä nyt ihan valmista ole ja saa nähdä ehtiikö koskaan tullakaan, mutta transformaatio parin viikon takaisesta on silti erinomaisen vaikuttava. Viime viikonloppuna seinille nousivat viimeiset taulut ja kynttilätelineet; jopa parvekkeella on suoritettu porauksia. Siivouskomeromme on suorastaan hävettävän hyvin järjestetty miehen aherruksen ja Container Store-reissun tuloksena (ei minulle ainakaan olisi tullut mieleen ostaa erityisiä rullaluistimille tarkoitettuja telineitä seinille mutta ratkaisu toimii loistavasti ja on vielä siistin näköinenkin). Poikasen huoneeseen on koottu pinnikseen sopiva hoitopöytä ja sen kulmalla keikkuu miehen tuliaisiksi tuoma pehmoapina. Vierashuoneen sänky on vasta tilattu, mutta suurin laatikkokaaos on sieltäkin organisoitu pois ja mies on pedannut sinne tänään saapuvalle anopilleen nätisti pedin. Vierasvessan valmisteluista annoin tarkkoja ohjeita kylpytuotteineen jne, mutta niinpä vain mies osasi siivouksen lisäksi itse sommitella kleenexit paikoilleen ja kukkamaljakkoon koristekiviä tueksi - kun tietää näiden asioiden olevan tärkeitä minulle.

Toivon mukaan miehen elämä nyt kuitenkin muilta osin helpottuu, kun äitini saapuu kyläilemään. Ei niin, että äiti olisi tänne pelkästään töihin tilattu, mutta seuran ja yleisen äitimeiningin lisäksi luvassa on kyllä varmasti ihan konkreettistakin helpotusta arkisiin kuvioihin ruokalogistiikasta yleiseen järjestykseen. Huokaan syvään ja helpottuneena ja niin tekee epäilemättä myös mies.

725907.jpgÄidin odottamisen lisäksi tätä päivää ovat hallinneet nämä muut odotuskuviot: kävimme taas lääkärissä. Tilanne etenee mutta ihan valmista kamaa ei vielä tarkastuksessa oltu, joten jatkamme samaan malliin, päivä kerrallaan. Empaattinen lääkäri onnitteli viikon kestämisestä ja totesi että yritetäänpä nyt sitten vielä toista. Muistutti vielä, että vaikka yksi kertynyt vuorokausi tuntuu kovin vähäiseltä kun syntymässä on joka tapauksessa kovin pieni tyyppi, jokainen masupäivä vastaa tällaisella pikkukeskosella jopa mahdollisesti viittä teholla vietettyä päivää. Niinpä on lupa iloita näistä hiirenaskelista - ja samalla käsky muistaa, että minä en henkilökohtaisesti voi tehdä enempää kuin teen.

Kun en nyt pääse kuvittamaan tekstiä edes kotiotoksilla niin laitetaan taas pieni masupotretti - kuva on viime torstailta eli edustaa hyvin keskivartalon tämänhetkistä kokoa. En muuten ihan tämän näköisenä ollut ajatellut lähteväni synnyttämään....