… ja ennen kuin alatte epäillä jotain suurta henkilökohtaista mullistusta, otetaan sen verran takapakkia että kysehän on tietenkin Potter-sarjan seitsemännestä ja viimeisestä teoksesta, jonka sain vasta viikonlopuksi käsiini – oma vika, kun kerran pitää uskollisesti tilata aina se alkuperäisversio meren takaa. Kirjan kanssa ei luonnollisestikaan kauaa nokka tuhissut ja jo tänä aamuna harmitti, miksi piti mennä ahmimaan koko odotettu juttu kerralla. Vaan johan tässä jo viikon päivät ehdinkin väistelemään kaikkia aihetta mahdollisesti sivuavia uutisia, sivustoja ja arvosteluja spoilereiden ja katkelmien pelossa.


51tB0kftR-L._SS400_.jpg

Täytyy sanoa, että olin kyllä lopetukseen kovin tyytyväinen – tarkemmin ajatellen suorastaan yllättävän tyytyväinen. Niin moni sisällöllinen tai rakenteellinen asia olisi voinut mennä toiveideni ja subjektiivisen lukukokemukseni puitteissa metsään mutta ei sitten mennyt sinne päinkään. Itsellenikin on toki selvää, etten ole mikään puolueeton kriitikko sarjan suhteen, sillä vakiutin faniuteni jo kauan sitten; sarjan pari vähemmän tyydyttävää romaania ovat nekin saaneet mielessäni armon ja kelpuutuksen uusintalukuihin. Silti tästä kirjasta jäi heti hyvä fiilis eikä siinä oikeastaan mikään tuntunut "väärältä"; seikkailuiden siirtyminen Hogwartsista ulkomaailmaan toimi hienosti yllättävän aukottomana jatkona kuudelle edeltävälle, koulukaavaan rakennetulle osalle. Varsin tyylikästä, Ms. Rowling! Ainoastaan epilogi ja sen tarpeellisuus epäilyttivät hetken, vaikka saatoin toisaalta etäämmältä luvun viehätyksen ymmärtääkin. Tämänkin alleviivauksen annoin anteeksi katsottuani tänään kirjailijan NBC-kanavalle antamaa haastattelua, jossa hän kertoo perimmäisen syynsä epilogin kirjoittamiseen. Ja niinhän meni sekin sitten läpi.

Nyt luen kauan mielessä ollutta ja monenkirjavia voimakkaita mielipiteitä herättänyttä Lionel Shriverin We Need to Talk about Kevin -romaania ja aloitinpa samaan aikaan myös Julia Glassin uutukaisen The Whole World Over. Kevinin kohdalla on vaikeaa päättää kumpi henkilöistä kylmää enemmän: tunneköyhä ja ylimielinen äiti vai poika, josta tuntuu ajoittain suorastaan huokuvan pahaa. Ärsyttävin tyyppi on tietenkin isä, joka on todellisuudessa melkoisen pihalla perheensä geimeistä mutta aina kuitenkin valmiina arvostelemaan vaimoaan holier than thou-sädekehänsä turvista. Shriver lataa sivussa myös mielenkiintoista kommentaaria Amerikasta ja amerikkalaisuudesta; kyllä tämän loppuun lukee vaikka välillä tekeekin vähän pahaa. Glassilta puolestaan odotan todella paljon, sillä kirjailijan esikoinen Three Junes oli erinomainen lukukokemus.

dr_mumbai%281%29.jpgEn juuri nyt muista kovin hyvin mitä kaikkea muuta on viime aikoina tullut luettua (ja ylös hyppääminen pelkän lukupäiväkirjan hakemisen takia on näinä päivinä itsestäänselvästi big no-no), mutta miinuspuolelta löytyy ainakin typerä ja osin vastenmielinenkin "ruumis ja ruoka" -novellikokoelma Murha a la Carte. Mieluisa yllätys oli sen sijaan Jukka Behmin Dr. Mumbai, jossa pyörittiin Töölöntorin ja suomalaismielen maisemissa maailmaa kulkeneen intialaissyntyisen lastenpsykiatrin kengissä. Suosittelen kivaksi pikahaukkaukseksi ja lähetän vielä lämpimän kiitoksen ystävälle Mannerheimintielle – pääsin kirjan miljööstä johtuen täältä sohvalta suorastaan hääkesämme Suomi-tunnelmiin!

EDIT 30.7. klo 6.33 CT

Vilkaisin eilen nukkumaanmennessäni sitä lukupäivistä, ja täytyy ehdottomasti mainita vielä Michael Thomasin voimallinen Man Gone Down, jota ei esikoisromaaniksi uskoisi. Kirja seuraa parin ratkaisevan päivän ajan kuilun partaalla horjahtelevaa perheenisää, jonka on valittava minkälainen mies hän aikoo olla - tulevat velvollisuudet kuristavat samalla kun karu menneisyys imee mukaansa. Thomas kuvaa vastuun ja isyyden teemojen lisäksi vahvasti nyky-Amerikan suhdetta rodullisuuteen ja monikulttuurisuuteen: mikä oikeastaan lopulta on mustan miehen rooli? Hieno ja intensiivinen juttu, jota ainakin minä luin aika hissukseen ja keskittyneesti.

Enemmän rantalukemiston puolelle menee sen sijaan Cecelia Ahernin sadunomainen romaani A Place Called Here, joka on pikaisesti ahmaistava ja kevyt mutta omassa sarjassaan aivan kelpo tarina etsimisestä ja siitä, kuinka joskus jotain myös yllättäen löytyy.