Niin on taas maanantai ja täällä ollaan edelleen masu pyöreänä (pikku hiljaa jo ihan kivan kokoisenakin) vaikkakin välillä naama irvessä. Tukijengi on kehissä ja arki pyörii, eikä tylsyysindeksikään ole lähelläkään kokonaispotentiaalinsa täyttymistä. Niinpä mies uskaltautuikin lähtemään tärkeälle työmatkalle Helsinkiin; hänet tavoittaa toimistolta tai K-torpalta tämän päivän ja huomisen. Texille on annettu tiukat ohjeet olla syntymättä ennen isän keskiviikkoiltapäiväistä paluuta ja toistaiseksi kaveri onkin tyytynyt vain venyttelemään äitinsä vatsanahkaa vähemmän miellyttävällä - mutta kovin hellyyttävällä - tavalla.

Huomenna sitten taas jo perinteiseksi käynyt tiistailääkäri ja uusimmat näkymät - tässä vaiheessahan ei enää jaksa joka kerta erikseen panikoida mitä siellä paljastuu, vaan mielessä pyörii lähinnä kuinka ihanaa onkaan päästä kämpästä ulos edes hetkeksi. Ja tietenkin: mitäköhän sitä laittais päälle, kun kerrankin saa pitää ihan oikeita vaatteita. Muuten ollaan aika lailla come what may- meiningillä liikkeellä, koska veitsenterällä ei jaksa kävellä kukaan.

Korkeilla koroilla kylläkin, with pleasure.