- Aurinko paistaa lapsosen kasvoilta ihastuttavalla varmuudella ja usein, mutta myrskyn tullessa paukkuu sitten kunnolla - jo nyt on nähtävissä tiukkaa omaa tahtoa ja luonnetta. Kikattelua harjoitellaan, hehetys ja ilovingahtelu ovat hallinnassa ja raivokas nollasta sataan-huuto on repertuaarin kulmakivi.
- Posket sen kuin iloisesti pullistuvat ja reidet ovat yhtä makkaraa; elopainoa oli pari viikkoa sitten seitsemän kiloa ja risat.
- Toivokin mielestä ihan paras loru on Hannele Huovin Arvaapa kuka (bubbling under: "Toivo Poivo Polleroinen", Neiti Nupponen, "Toivolainen, metsäläinen") ja lauluista hymyilyttävät eniten Tiku ja Taku sekä heräämislaulu Pienenpieni veturi. Äidin laulamista ihaillaan tässä vaiheessa edelleen varauksettomasti.
- Ryömimisen harjoittelu ja oikeastaan kaikki muukin on hetkellisesti uhrattu pyhän kierähtämisen alttarille.
- Öisin poikanen syö edelleen kahdesti ja päivisinkin ollaan aika lailla maidon varassa; aamupäivän lopuksi syödään kuitenkin yksi luomupurkki kiinteitä (kaikki on tähän mennessä maistunut mutta hernesoseesta tulee masu kipeäksi ja päärynä/omenalinja vaatii vielä testailua poskien punoituksen suhteen) ja illalla riisihiutalepuuro omasta maidosta.
- Mukavimpia leluja ovat Toivokin mielestä kirjat (niitä voi syödä JA pidellä oikeaoppisesti vanhempien ihailevien huokauksien säestämänä JA lukea osmoosin avulla), tarttumisrenkaat (I've got only two words for you, mister: bang bang!) ja paini/yökaveri, pehmolammas Päkäpää.
- Kurjinta juuri nyt: niskavenytykset (Toivo on pitänyt alusta asti päätä mieluiten oikealle käännettynä ja nyt yritetään jumpata tuon suosimisen takia hiukan lyhentynyttä pään kiertorataa takaisin täydeksi)
- Parasta juuri nyt: kun isi pusuttelee kutittavalla sänkinaamallaan masua ja kun kylvyssä tuettuna istuen saa läiskytellä puolet vedestä keittiön lattialle.
kultapallo ja Päkäpää päiväunilla Kauailla
Kommentit