Kun ei muuten ole tarpeeksi hommaa niin shoppaamaankin oli sitten lähdettävä. Farkkuja ja toppeja piti saamani, runsain määrin, ja laadukas lompakko. Ja mielellään ekstrasähäkkä iltapuku myös, vähän niin kuin vastaisuuden varalle.

Vaan eipä löytynyt noista mitään - ei tietenkään, kun kerran olisi vielä ollut varaa törsäillä surutta.

Ihan tyhjin käsin ei onneksi tarvinnut palata kotiin, sillä viime aikoina on jostain syystä ollut taas kova mekkomeininki. Niinpä kaapissa roikkuu nyt, valmiina Suomen mahtavaan mekkokeliin, lyhyt kotelomallinen Nicole Miller tyttömäisestä vaaleasta kankaasta, klassiseen malliin yllättävästi leikattu farkkukolttu 7 For All Mankindilta ja Diane von Furstenbergin musta löysä neulemini.

Ihan niin kuin siltä varalta, että sitä vielä joskus uskaltaa arktisessa ilmastossa paljastaa itsestään muutakin kuin nenänpään (nenäänsä nimittäin uskaltaa varmaankin näyttää, sillä jollei vauveliinin toimittaminen kotimaahan riitä lahjaksi, niin pieniä tuliaisiakin tuli lunastettua mukaan muutamia).

21830_MID_r.jpgShoppauskeikan voittajaksi selviytyi kuitenkin selkeästi pikku Toivokki, joka ei oikeasti tarvitse eikä kaipaa yhtään mitään. Niinpä nyt kumminkin hankittiin taas kaikenlaista: Amerikan passille asianmukainen nahkakotelo, Texas-muistoksi tyylikäs stetson, Ralph Laurenilta vähän laamapaitaa, Baby Gapista juhlarelettä isoisoäidin tuleville synttärikutsuille ja ihanasta Babystyle-kaupasta Fifi-keinubambin seuraksi pikkuinen Paco the Pony-pehmoheppa sekä Porter the Puppy-tuoli JA -makailumatto, joista jälkimmäiset olin onnistunut ohittamaan jo kerran menestyksekkäästi.

Mutta ei se mitään, vuokrataan sitten Suomessa vaikka Toivolle ihan oma kämppä, kun tuleva huone kerran on niin surkean pieni ja kaman kumuloituminen holtitonta.

* * * * *

Onneksi tavaravirta ei sentään kulje vain yhteen suuntaan. Väsäsimme paniikissa toissapäivänä käytävään lappuja, jossa ilmoitimme lahjoittelevamme sitä sun tätä sähköllä toimivaa ilmaiseksi pois. Olin etukäteen vähän pelännyt kuinka tavaroiden käy, kun kunnon kierrätys/lahjoituspaikan etsimiseen ei ollut aikaa eikä tällaisessa kompleksissa garage sale-idea oikein toimi - kamat olivat nimittäin jo useamman vuoden vanhoja vaikkakin ihan hyvin toimivia ja välillä tuntuu, että kaikki täällä tahtovat vain uutta ja hienoa etenkin kodinelektroniikan suhteen. Vaan pahastipa olimme aliarvioineet sanan ilmainen tenhovoiman - muutaman surkean lappusen liimaaminen postilaatikoiden viereen ja autotallin oveen sai aikaan suoranaisen soittotulvan ja alta aikayksikön mies joutui jo myymään ei-oota innokkaille tiedustelijoille.  Olemme todella iloisia, että tavaroille löytyi vielä uudet kodit - puolet niistä olimme itsekin hankkineet käytettyinä. Näinhän sen kuuluu mennäkin!

* * * * *

Virta on aika lailla loppu eikä kellään tunnu olevan käsitystä siitä mitä kaikkea vielä pitäisi tehdä. Viimeisen illan paniikiksi mennee - mutta menköön. Onneksi BIL on käymässä, joten pientä apua voi odottaa siltä suunnalta esimerkiksi poikasen hoitoon.

Näin se homma etenee.

Ja minä etenen viinilasillisen hakuun keittiöön.