Kaunis, vehreä Kaua'i ylitti vesiputouksineen, huojuvine palmuineen, tuoreine ananaslohkoineen, lämpimine hiekkoineen ja rannassa temppujaan harva se päivä esitelleine valaineen kaikki lomapaikkaan kohdistuneet odotukset - jos Havaijille vielä joskus lähdetään, ei kohdetta tarvitse sen enempää miettiä. Ilmojen suhteen taisimme tosin tällä kertaa olla überonnekkaita - tähän aikaan vuodesta puutarhasaarella tapaa sadella huomattavasti enemmän ja olla hiukan viileämpää. Joka kyllä sekin olisi sopinut meille, vauvan kanssahan ei kauhean kuumassa ole mukavaa ja yleensä tulee joka tapauksessa hakeuduttua varjopaikkoihin. Kauniita biitsejä Kauailla riittää varmasti niin monelle reissulle kun ehtii tehdä, ja Havaijille tyypillinen sään ja tuulten paikallisuus mahdollistaa sen, että kun toisella puolella saarta ihaillaan vaarallisia jättiaaltoja punaisten lippujen alla, toisella puolen voi veteen mennä läiskyttelemään lastenkin kanssa. Meidän pikkuvilperttimme ei kyllä vielä testannut Tyyntämerta, sen verran nyrpeän vastaanoton sai varpaiden kastaminen jo "viileään" allasveteenkin lämpimällä kylpyvedellä hemmotellussa poikasessamme aikaan. Tajusimme kyllä nopeasti, että merivesi oli vielä allastakin lämpimämpää, mutta onhan kaverilla aikaa ottaa valtameret haltuun myöhemminkin. Tällä kertaa perheen nuorimmaiselle siis riitti surffareiden ihailu kauempaa - etenkin tuulisilla pohjoisrannoilla meno oli muuten päätä huimaavaa, ei mitään Laguna Beach-näpertelyä vaan kunnon Point Break-kamaa.


Niin tyytyväisiä kuin kohteeseemme olimmekin, täytyy myöntää että muuten lomaodotuksemme olivat kohtuuttoman korkealla. Parina ekana päivänä oli välillä suorastaan tuskaista, niin kaukana perhelomatodellisuutemme oli haaveiden harmonisesta lepoilusta ja rentoutumisesta. Jälkiviisaana on helppoa luennoida vauvan tarpeista ja uusien olosuhteiden asettamista haasteista, mutta tällä kertaa emme selkeästikään olleet henkisesti valmistautuneita siihen mitä tuleman piti. Toki pyrimme suunnittelemaan reissua vauvalähtöisesti ja pakkaamaan järkevästi; tiesimme senkin että aikaero matkaväsymyksen päälle on hankala juttu vauvalle, jolla on jo kohtuullisen selkeä päivärytmi (nyt vain oli se viimeinen mahdollisuus päästä tähän kohteeseen eikä "järkevämpään" parin viikon lomaan ollut yksinkertaisesti aikaaa). Silti romanttisiin  hemmottelulomiin ja aikuisten reippaisiin reissuihin tottuneiden piuhat alkoivat pahasti kiristyä, kun unettomien öiden päälle sai kuunnella yliväsyneen, päiväunihaluttoman vauvan ulvomista hotellihuoneessa trooppisen paratiisin kuiskaillessa ulkoa kutsuaan tai kun vanhempien ruokahetki kutistui hätäisesti autossa hotkaistuihin hampurilaisiin, kun poikaselle ei mikään muu kerta kaikkiaan sopinut. Ja lomatunnelmaahan ei lisää se, että väsynyt äiti kiroilee ärtyneelle isälle ja  että kaikki ovat näin ollen suhteellisen kyllästyneitä toisiinsa.


Onneksi noviisikin kuitenkin oppii ja niinpä meidänkin lomamme kääntyi alkuvaikeuksien jälkeen voiton puolelle. Aikaeroväsymyksen taittumisella oli oma osansa, mutta väittäisin että eniten auttoi ihan yksinkertaisesti minun ja miehen pikku hiljaa parantunut ote vauvalomarutiinien hallintaan. Viimeisenä päivänä harmittikin eniten, että piti lähteä kohti kotia juuri kun yhteinen lomameininkimme oli muuttunut niin hirmuisen mukavaksi ja sujuvaksi: vanhemmilla oli homma hanskassa ja riittävästi ässiä hihassa, Toivo oli itse aurinko - tätä kommentoivat jatkuvasti myös tuntemattomat - ja olimme kaikki päässeet ihanan lämpölomanautiskelun makuun. Parempi silti että näin päin, nyt viimeisten päivien iloiset tunnelmat, vauvan leveä hymy, miehen aaltofiilistely, rentoutuminen hierojan lämpimissä käsissä, seesteinen terassi-illallinen ja kaikki yhtä ihana jäi kauniiden meri-, viidakko- ja vuorimaisemien lisäksi päällimmäisinä mieleen, vaikka turha kieltää, että muistissa on hiukan toisenkinlaisia kohtauksia paratiisisaarelta.

Live and learn?



Summa summarum: Kauaille lähdemme ihan milloin tahansa uudelleen.

Ja mieluiten sitten tooooosi pitkäksi aikaa kerrallaan.