822030.jpg Tämä hieno viikkomäärähän kolahti täyteen tänä aamuna, mutta enpäs meinannut jaksaa ensin edes yhtä jeetä kirjoittaa, vaikka etapin saavuttaminen hymyilyttääkin. Ehkä viikonlopun aallonpohja painaa sekin vielä: lauantaina oli kaamea kisaväsymyspäivä ja maailma tuntui ihan väärältä ja kohtuuttomalta väsyneessä mielessä ja kropassa. Kunnon itkusessiot pitkin päivää, kevyet raivarit johonkin väliin ja miehen kärsivällinen ymmärrys helpottivat kuitenkin sen verran, että sunnuntaihin mennessä olin saavuttanut jälleen hiukan ihmismäisemmän muodon. Eikä murheen syvimmässä alhossa kainaloon työnnetty pehmojääkarhu silkkisine turkkeineen haitannut sekään - lapselliset lahjat ovat joskus ihan parhaita. Ja mies aina, paras siis.

822031.jpgSinänsä viikonloppuna ei siis ollut mitään sen kummempaa uutta syytä itsesäälissä rypemiseen, välillä vaan väsymys ottaa voiton ja harmittavat asiat kuten jo naurettavan sävyn saanut painokeskustelu (en viitsi aloittaa enää aiheesta, mutta välillä on sellainen tunne ettei mikään saatana riitä - 2500 kaloria ja makaaminen, houkutteleeko?? - ja koko sokerihommakin vaikuttaa vähän keksityltä jutulta täysin päinvastaisen arkikokemuksen perusteella) tulevat päälle like a ton of bricks. Rakkaat lukijani - ihana, kannustava Ulrika etunenässä - ovat pariinkin otteeseen kommentoineet ihailevansa jaksamistani ja asennettani; lauantaina en kyllä tosiaankaan kokenut olevani näiden kehujen arvoinen vaan jotain aivan päinvastaista. Nyt mieli on jo huomattavasti kirkkaampi ja vuodelevon jatkaminen tuntuu taas mahdolliselta - ja eihän tässä mitään muitakaan oikeita vaihtoehtoja ole. Fiilistä kyllä kummasti kohotti, kun eilen saatiin jo toinen lepokalenteri loppuun. Ensimmäinenhän oli viikolle 28 vienyt rengaskalenteri, jota sai päivittäin lyhentää, ja toinen sitten tämä ylimmässä kuvassa näkyvä viikkoruudukko, johon keräsin tarroja seuraavien neljän viikon ajan. Huomenna eli rv 32+1 polkaistaan käyntiin kolmas ja viimeinen kalenteriviritys, joka komeilee lopuissa päivän kahdessa muussa kuvassa. Joka aamu nauhasta poimitaan uusi pallo pois ja mikäli hyvin käy, tämä isän ja miehen minulle organisoima visuaalinen muistutus päivien kulumisesta vie meidät kaksi viikkoa eteenpäin eli kunnes 34 raskausviikkoa on täynnä. Toiveen realistisuudesta saataneen viitteitä huomenna viikottaisella lääkärikäynnillä.

822032.jpg

Masu alkaa muuten olla varsin vaikuttava, etenkin suoraan ulospäin työntyvältä muodoltaan (miten olin jostain syystä kuvitellut raskausmasun olevan jotenkin "integroituneempi" systeemi... vatsanihan on tätä nykyä aivan täydellinen erillisosa!) ja itse päähenkilö eli pikku-Tex punkee ja sätkii aikamoisen pontevasti. Juuri tuo pintaan punkeminen tekee etenkin öistä kovin tukalia ja kivuliaita. Onneksi herrassa itsessään kuitenkin piilee koko homman juoni ja mielekkyys, joten irvistelyn vastapainoksi voi myös hymyillä ihanalle syntymättömälle pojalleen, joka ei siitä mitään vielä ymmärrä. Tulethan kotiin turvallisesti!

P.S. Ei riitä enää päiväkausien satanen ja Texasin armoton aurinko siihen päälle - tänään oli 104 °F (indeksi 109 °F). Että tervetuloa vaan anoppi!