Home at last!

* * * * *

1137110.jpg
näin matkustaa kahdeksanviikkoinen

Sairastelusta huolimatta Suomen-kuukauteemme mahtui vaikka mitä mukavaa ja mieltä lämmittävää: vanhempien, appivanhempien ja isoäitien tapaamista ja Toivo-fiilistelyä, vauvakahvittelua tyttökavereiden kanssa, kummilasten tapaamista, kaverivierailuja, pienimuotoiset nimiäisjuhlat, reipasta ulkoilua ja jouluisaa Helsinki-kivuutta. Jopa pikkaisen luntakin. Koska flunssa on pakko sairastaa joskus ja tähän väliin oli sentään vauvalle hyviä hoitajia, loman voi summata hankalasta vuodenajasta ja liian monesta pakkaus-purkuoperaatiosta huolimatta oikein onnistuneeksi.

Viiden viikon aikana ehdimme muunmuassa saunoa viidessä eri saunassa (minä) ja kylpeä kolmessa eri "ammeessa" (Toivo), joten ihan liikaa emme päässeet pienestä vaatevarastostamme huolimatta reissussa rähjääntymään. Edellisen kerran olinkin ehtinyt löylyttelemään lähes kaksi vuotta aiemmin, joten voitte kuvitella kuinka nautinnollisesti lauteilla venyttiin. Kun siis tosiaan oli noita luotettavia hoitajiakin. Ensimmäisen viikon päätteeksi käytiin miehen kanssa jopa kahden illallisella, mutta se reissu typistyi ja lytistyi viikkokausien nukkumattomuudesta johtuen aika lailla odotuksia surkeammaksi. Onneksi sumuväsymys alkoi pikku hiljaa viikkojen myötä väistyä, kun poika oppi itsekseen ihan mukavan 4-3-1-yösyöttörytmin ja ennen kaikkea sisäisti idean syöttöjen välisestä nukkumisesta. Perusuuvahtaneita ollaan toki edelleen, mutta nyt on jo esimerkiksi silloin tällöin selvästi havaittavaissa jonkinasteista aivotoimintaa. Eipä kuitenkaan aseteta rimaa edelleenkään kovin korkealle, please.

* * * * *

Niin pitkä tuo reissu kuitenkin oli ja vauvan kanssa matkaaminen niin raskasta, että kotiin palaaminen oli suloisempaa kuin koskaan. Oma iso sohva, runsaat vaatevarastot, maailman paras sänky, mahdollisuus kunnon kokkaukseen. Ja ennen kaikkea tilaa, avaruutta! Vaikka Toivo ei ehkä muista kotoa muuta kuin epämääräisesti jotain tuoksuja tai fiiliksiä, kolmen kuukauden ikäinen pupusemmekin oli matkaväsymyksestä huolimatta riemuissaan kotipesään paluusta: aamuviiden syötön jälkeen kuuntelin puoliunen läpi, kun vauva hihkui sängyssä iloaan päänsä yläpuolella killuvasta kalamobilesta ja pinnasuojien hienoista metsäkuvioista. Puhumattakaan nyt siitä, kuinka tarkkaan katseltiin jo aiemminkin kevyttä kiinnostusta herättänyttä "karhuherraa" seinän Unessa-kankaasta, viihdyttiin välillä jo paitsiossa olleessa rumiluskeinussa hauskan nallemobilen alla ja makoiltiin oman huoneen ihanuuksien keskellä ensin vatsallaan (yhtäkkiä se onkin niin kivaa kun pää pysyy korkealla ja värikästä katseltavaa riittää) ja sitten selällään (ensimmäistä kertaa jungle gym-leikkimatto oli ihan rock). Olin itsekin jo ehtinyt matkalaukusta eläessä unohtaa, kuinka mukava huone pojalle olikaan tullut laitettua; nyt huolella mietityistä tarvikkeista ja kuvista alkaa olla todellista iloa ja ennen kaikkea nautinnolliselle yhdessäololle ja seurustelulle - ja ihan perushuoltotoimenpiteille myös - on hyvä tila, jossa ei tarvitse mahtua tekemään yhtään mitään muuta.

* * * * *

Tänään lähdettiin aamukävelylle jo melko tutuksi tulleessa lämpötilassa: täälläkin oli nimittäin hieman yllättäen muutama miinusaste. Eron huomasi kuitenkin jo heti pihalle päästyämme, sillä puolipimeän sijaan yllämme kaartuikin Texasin suuri, sininen taivas ja auringossa oli niin leppeää, että nautimme kahvila-aamiaisemme lämpimissä takeissamme terassilla. Pieni korttelikiepahdus selvitti hieman kermavaahto-suklaasiirappikaakaon aiheuttamaa sokerihumalaa ja nyt yritämme pikku hiljaa asettua taloksi, Toivolainen kun nukkuu edelleen parvekkeella noita mukavasti alkaneita aamupäiväuniaan. Joululahjoja on jo ladottu nurkkaan ja Puuhevostakin kuunneltu.

Voi että kotona on ihanaa.