Kun Tex-poikamme ilmoitti tulostaan, aloimme miehen kanssa tehdä haaveilukierroksia vauvantarvikekaupoissa. Tarjonta on täällä ihan valtavaa etenkin kun laskee mukaan myös nettikauppojen valikoiman, mutta keskivertotyyli poikkeaa aika lailla omastamme kuten muissakin makuasioissa usein. Niinpä Toivon tulevien tavaroiden huolellisen valkkaamisen lisäksi vietimme monta hauskaa hetkeä myös pilkkaamalla monia tarjolla olevia hirvityksiä ja kummallisuuksia - vauvanhoitofilosofiakin kun on täällä Ihmemaassa hieman erilainen ja se heijastuu tietenkin siinä, mitä ihmisen oletetaan tarvitsevan.

Kaikkien aikojen ällötyslistamme kärkeen pääsivät mauttoman ulkonäkönsä ja liioittelevan toimintarepertuaarinsa ansiosta itseoikeutetusti täkäläisten suosimat sähköllä toimivat keinut ja sitterit (usein kombonakin toimivat). Kyseisenlaiset härvelit ovat Suomessa lähes tuntematon käsite, mutta täällä niitä on joka liikkeessä rivikaupalla. Rumiin massiivisiin muovi-metallikehyksiin on viritetty - lisää muovia käyttämällä - valjailla varustettu istuin/makuukaukalo, joka on verhoiltu mahdollisimman mauttomasti joko makeilevilla kerma/vaaleanpunainen/mintunvihreä-yhdistelmillä söpöstelevine kuosiratkaisuineen tai kirkuvalla sateenkaarikauhistuksella sademetsätunnelmaa tavoitellen. Rungon sivussa on koneisto, joka liekuttaa lasta eri vauhdeilla loputtomiin (tai kunnes patterit loppuvat) ja soittaa lähes poikkeuksetta jotain karmaisevaa muzakia. Koko komeuden päälle on vielä viritetty muovinen mobile-roikutin, joka pyörittää leluja keinun liikkuessa.

Siis antakaa meidän kaikki kestää.

Vihaamme muutenkin kovaa meteliä pitäviä ja mautonta musiikkia soittavia pelejä ja vehkeitä, mutta nämä viritykset ovat lisäksi suorastaan loukkaavan rumia. Ja onhan ihmisellä kädet millä keinutella lasta ihan itse, heijata riipumattoa, hytkytellä sitteria - liekuttaa omaa ihanaa pilttiä. Laiskoja nuo amerikkalaiset!

* * * * * * * * * *

Pikakelaus lokakuun puoliväliin, kun Anna ja mies yrittävät nukuttaa rakasta Toivolaistaan. Poika rauhoittuu sylkkyyn heti mutta millään tempuilla ei pysy unessa omaan sänkyynsä siirrettynä. Ei nuku edes kainalossa. Päiväunet onnistuvat useimmiten koalakeinussa pienellä liekutusavulla tai ilmankin, siinä on pikkuisen hyvä kelliä. Niinpä riippumatto tuodaan lopulta makkariin yönukuttamista varten, mutta sekään ei kelpaa. Hyvin syötetty, vaihdettu, kapaloitu poika huutaa. Väsyneenä mutta kykenemättä nukkumaan. Eikä meillä nuku kukaan muukaan, koskaan.

Lastenlääkärin vastaanotolla ihana lääkärimme näkee tuoreiden vanhempien ristissä olevat silmät, hajamieliset katseet, uurteiset kasvot. Aistiipa ehkä senkin, että äiti on valmiina purskahtamaan itkuun hetkenä minä hyvänsä. Mutta ei hätää, lääkäri tuo ammatillisen roolinsa lisäksi huoneeseen mamaminänsä kymmenkuisen motion junkie-tytön äitinä ja alkaa antaa vinkkejä. Vanhemmat saavat rohkaisua sille että ovat tehneet kaiken oikein hyvin ja heissä herää myös toivo: ehkä tunnelin päässä on valoa (ja unihiekkaa). Ai että noin teillä tehtiin. Ai että kapaloissakin pojan saa alustaan tiukasti kiinni.

Vastaanotolta mies lähtee läheiseen Wal-Martiin ostamaan automaattista keinua. Helvettiin estetiikka ja muut ylenkatsovat näkemyksemme. Olemme tätä nykyä pragmaatikkoja. On saatava keinu.

Ja keinu ostetaan. Se on ruma (vaikka mies valitsi tarjonnasta takuuvarmasti parhaan yksilön) - ei ollut aikaa tai kiinnostusta vertailla valmistajia tai kuoseja netissä ja rumiahan ne sitä paitsi kaikki ovat. Se pitää (onneksi erikseen käynnistettävänä toimintona) aivot sulattavaa sirkusmeteliä, soittaa kilkutusversioita klassisista musiikkikappaleista (haudoissa pyöritään ympäri maapalloa) tai täyttää huoneen ihanilla luonnonäänillä (c'mon, eikö tuosta solinasta tule välittömästi pissat housuun?). Siinä on paljon muovia ja ylimääräisiä muoviosia (toimii myös sitterinä) ja sen kangas lähenee väritykseltään uhkaavasti minttua ja on kuosiltaan tyypillisen ärsyttävä ja lässynlässyn yöks. Se vie aika paljon tilaa, vangitsee väistämättä katseen - ja tästä piti vielä maksaa satanen.

Mutta poika nukkuu. Tuhisee tiukassa kapalossaan ykkösellä keinahtelevassa virityksessä ja nukkuu. Melkein kaikki syöttövälit. Huomisesta ei tiedä kukaan, mutta kaksi yötä "pelkkine" imetysheräämisineen on jo korjannut paljon. Me hei rakastetaan meidän keinua. So much.

Tässä se on, rumilus. Our new best friend:

0004740608162_500X500.jpg

Huokaus. Vannomatta paras.