dajaj.gif

Kun täältä kotoa ei minnekään pääse ja joka päivä on kuitenkin syötävä kuusi kertaa, ei auta kuin turvautua listoihin: aterialistoihin, takeout-listoihin ja loputtomiin kauppalistoihin. Tästä huushollista ei varmaan ikinä ole käyty niin tajuttomalla volyymilla ja tiheydellä ruokakaupassa kuin nyt - jostainhan ne valtavat määrät omenoita ja marjoja, keksejä ja juustoa (olen viimeisen kolmen kuukauden aikana takuulla mussuttanut enemmän juustoa kuin sitä edeltävässä elämässäni yhteensä!), jogurttia ja maitoa, pähkinöitä sekä pikkuporkkanoita on hankittava. Ruisleipä ja puuro on sentään kannettu Suomesta valtaisina erinä. Ja noita listoja ajelehtii ihan joka paikassa.

Entäpä sitten se "varsinainen ruoka", edellisessähän on listattu vasta välipalatarvikkeita? Moneen kertaan on epätoivo ollut iskeä, kun ei yksinkertaisesti enää keksi mitään. Ruoan täytyisi kuitenkin olla suhteellisen helppoa valmistaa, mahdollisimman selkeätä jotta ravintosisältöjen laskemisesta ei tule suurempaa showta ja tietenkin maistuvaa, jotta saan ahdettua sitä sisääni niin paljon kuin käsky on käynyt. Onnekseni raskaus ei ole aiheuttanut minulle mitään sen kummempia ruokayökötyksiä tai -himoja, joten aika laaja-alainen perusmeininki toimii. Toisaalta raskaudenaikaisessa syömisessä on omat suosituksensa ja kieltonsa (täällä Ihmemaassa erityisen tiukat) ja lisäksi vuodelepo asettaa omat rajoitteensa; ihan kaikkea en pysty syömään voimatta sen jälkeen kehnosti, koska mitään liikuntaa ja nopeaa kulutusta ei tapahdu. Puhumattakaan nyt siitä, että kun joutuu makaamaan kokkaushuoneistossa päivät pääksytysten eikä ovia ja ikkunoita parane juuri helteen takia availla, jotkut tuoksut ovat ehkä hiukan liikaa jatkuvina seuralaisina. Tästä esimerkkinä vaikkapa pekoni, josta muuten kyllä tykkään ja jota suositeltiin minulle ruokavaliotätien toimesta massaa lisäämään; enpä ollut ikinä ennen huomannut kuinka kauan sen jälkikäry leijailee kotona ja menetinkin pekoninsyöntiyrityksen seurauksena yhdet yöunet väristellessäni läpitunkevaa hajua.

Liiallisen pähkäilyn ja kärpäs-härkäs-ketjun muodostumisen välttämiseksi onkin parhaaksi tavaksi rakentaa ruokalistaa osoittautunut vanha kunnon toisto: safkat ovat pienillä variaatioilla ja fiilisten mukaan järjestettyinä jota kuinkin samankaltaisia joka viikko. Jotta kokit eivät aivan nääntyisi ja saataisiin sellaistakin mitä itse ei tule laitettua, ruoka haetaan muualta ainakin kolmesti, neljästi viikossa; vakkaripaikat ovat japanilainen (California rolls), intialainen (tylsä mutta aina yhtä hyvä chicken tikka masala raita-soosin kera) ja Lähi-idän keittiö (kebablihaa ja fattoush-salaattia, hummusta ja pitaa). Kotona taas on hyvä tehdä vaikkapa lihamakaronilaatikkoa, joku keitto, pari ruokaisaa salaattia, joku kalaruoka ja lihakastike tai kaksi pottuineen per viikko. Sekä tietysti aina helpot lämpimät voileivät vihersalaatin kera. Toki ruokalista riippuu myös siitä kuka kauhanvarressa huseeraa: äidin lihapullat ja oliivinen kanasalaatti ovat voittamattomia, kun taas anoppi on Aasiassa asuneena pyöräyttänyt suussasulavaa kana-maissikeittoa ja kiinalaista nuudelipossua. Miehestäkin on pikku hiljaa kehittynyt varsin osaava kokki: uunilohi valmistuu täsmälleen mieltymyksieni mukaan eikä kukaan koskaan missään tee parempia ruishamppareita.

Minua siis ruokitaan erinomaisen hyvin ja monipuolisesti ja toiveitani on kuunneltu ja toteutettu tosi kärsivällisesti - isäkin puuhasi kasaan kaikki ateriani keittiövastuuseen jäätyään, vaikka moni perusjuttu ei ollutkaan ennestään tuttu. Silti en usein malta olla ajattelematta, kuinka ihanaa onkaan sitten, kun ei ole enää ruoka-aikoja ja -pakkoa eikä tarvitse niin orjallisesti suunnitella ja katsoa mitä, milloin ja minkä verran syö.

Mutta arvatkaa vaan olenko täsmällisenä ihmisenä tehnyt noista haaveistanikin listoja...

Tomorrow. Mañana. Vielä jonain päivänä!

P.S. Kukaan älköön nyt suurin surminkaan katsoko asiakseen alkaa valistaa, että sitten sinulla ei kyllä ei aikaa millekään tai että ruoka-aika voi itse asiassa tuntua luksukselta ja jäkätijäk. Don't wanna hear it. Ihminen tarvitsee haaveita. Ja valinnanvapaus se on kuulkaa se hätäisempi ja kiireisempikin vapaus.

Ja suklaajäätelö aina suklaajäätelöä.