No niin, johan tuota rennompaa elämää kestikin pari viikkoa, kukapa sitä enempää jaksaisikaan... Tiistaisella lääkärikäynnillä selvisi ja tänään erikoislääkärin vastaanotolla varmistui, että Tex-poika on tulossa maailmaan aivan liian kovaa vauhtia, eikä asialle ole juuri mitään tehtävissä. Muodon vuoksi sain supistuksia estävän lääkityksen, mutta eipä niitä supistuksia ole juuri tähänkään asti ollut joten oljenkorsissa roikutaan. Käväisin lisäksi yläkerran synnytysosastolla monitoreissa vakoiltavana ja sain steroidipiikin, jolla valmistellaan hätäisen pikkutulokkaan kehkoja. Tästä eteenpäin ei mikään sitten olekaan niin varmaa kuin epävarma - poika voi syntyä huomenna, ensi viikolla tai muutaman viikon päästä. Käymme viivytystaistelua ilman aseita.

Samalla kävi myös ilmi, että jos synnytys nyt tulee ajankohtaiseksi, emme pääse "omaan" sairaalaamme tuohon viereen vaan meidät lähetetään johonkin niistäMetroplexin sairaaloista, joissa on vastasyntyneiden kolmostason teho (ts. ottavat vastaan 26+-viikkoisia keskosia). Erikoislääkärin mukaan tämä tilanne eli ennen viikkoa 32 synnyttäminen on "possible, even probable" joten siihen on syytä valmistautua. Onneksi kohdetta ei tarvitse itse pohtia vaan kuulemma tervetuloa tuohon naapuriin ja kuljettavat sitten sieltä omalla mama-expressillään....Siihen asti vahdataan oloa tiukasti makuuasennossa - onneksi sentään edelleen kotona.

Että tällaista täältä, sohvalta. On sitä joskus parempaakin kuulunut.

Tukijoukot tekevät onneksi jo valmistelevia liikkeitä: äiti on varannut lentoliput ensi viikoksi ja ehkä isäkin pääsee.

Sitä odotellessa.