Kurkistuskiertis via Marylandin Kaarina:

En nyt ehkä ihan kirjaimellisesti toteuttanut tuota kolmen kärki-ajatusta, mutta kolme asiaa kuitenkin poimin kurkistukseksi kuhunkin vaiheeseen, en siis välttämättä tärkeysjärjestyksessä.

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997:
  1. Aloitin opiskelut Helsingin yliopiston englannin laitoksella, pähkin sivuainevalintoja ja roikuin Portsun kulmilla.
  2. Asuimme tyttökaverin kanssa kaupungin vuokrakaksiota Espoossa virkeään poikamiestyttötyyliin.
  3. Toteutimme äidin kanssa Eurooppa-projektiamme matkustelemalla aina tilaisuuden tullen muutamaksi päiväksi johonkin kiintoisaan eurooppalaiseen kaupunkiin. Koska pääni on seula, en kuolemaksenikaan muista mitkä kaupungit olivat matkaohjelmassamme vuonna 1997, mutta ihan varmasti ainakin istuksimme katukahviloissa katselemassa ihmisiä ja vaeltelimme paikallisissa kauppahalleissa.
Viisi vuotta sitten, vuonna 2002:
  1. Aloin seurustella miehen kanssa ja se oli kaikin puolin menoa saman tien.
  2. Syksyllä sain maisterin paperit ulos yliopistolta ja lähdimme valmistumiseni kunniaksi ensimmäiselle yhteiselle ulkomaanmatkallemme Barcelonaan ja sesongin ulkopuolella hiljentyneelle Costa Bravalle, jossa asutimme pienessä kylässä kaksin ainoaa aukiolevaa hotellia ja kävelimme autioilla kalliorannoilla käsi kädessä auringonlaskujen aikaan.
  3. Miehelle tarjottiin Dallasin-työkomennusta, joka tuntui meistä molemmista ensin aivan järjettömältä ajatukselta melkein joka vinkkelistä: minä halusin töihin, mies halusi ulkomaille mutta ei Dallasiin, Yhdysvallat ei kiehtonut kumpaakaan, asuimme virallisesti vielä eri osoitteissa, viisumikuviot olivat ikäviä ei-naimisissa oleville....
Kolme vuotta sitten, vuonna 2004:
  1. Asuimme Dallasissa jo toista vuotta; minä tein freelance-kääntäjän töitä ja toimin vapaaehtoisena lukutaito-opettajana paikallisessa aikuislukutaitojärjestössä.
  2. Kesän vietin ikävöiden miestä Suomessa: viisumini umpeutui ja häissäkin oli järjestämistä. Sateisten kuukausien jälkeen juhlimme häitämme kesän kauneimpana päivänä Helsingin Liuskasaaressa perheen ja ystävien ympäröiminä. Pian häidemme jälkeen syntyi ensimmäinen kummilapsemme, pieni tyttö.
  3. Matkustimme paljon, ikimuistoisimpana reissuna St. Lucialle suuntautunut unelmahäämatkamme.

Vuosi sitten, vuonna 2006:
  1. Täytin 30 ja juhlistimme sitä miehen järjestämällä ihanalla Belizen-matkalla. Reissussa oltiin myös Washingtonissa hiihtämässä ja pikaisella Seattlen-visiitillä, Vancouver Islandin luontoa  (ja hämmästyttävää ravintolatarjontaa) ihailemassa, Mainessa pohjoisella kesälomalla korvaamassa toteutumatta jäänyttä Suomen-matkaa, San Josessa ja San Franciscossa hääpäivää skoolaamassa, New Yorkissa tuulettumassa ja hemmoteltavana rankan työsyksyn jälkeen ja Coloradon Telluridessa hiihtämässä ja ottamassa vastaan joulua upeissa winter wonderland-tunnelmissa. Suomen-matkat jäivät pikaiseen Helsingin piipahdukseen helmikuisen kaasoilupostin tiimoilta.
  2. Olimme jo suorastaan juurtuneet Texasiin, vaikka Eurooppaan siirtymistä alettiinkin loppukesästä ja syksyllä aktiivisesti suunnitella. Pyrittiin kovasti tekemään vielä kaikenlaisia Texas-juttuja siltä varalta, että vuosi jäisi viimeiseksemme näillä kulmilla. Ahersimme töidemme parissa; minä yritin edelleen ehtiä tehdä lukutaitohommia aikataulujeni salliessa.
  3. Toivoimme kovasti perheenlisäystä
Tähän asti tänä vuonna:
  1. Tammikuun lopussa Toivolaisemme ilmoitti tulostaan.
  2. En ottanut raskauden takia isoja työprojekteja ja kevät olikin rentoa aikaa: voin hyvin, kävimme vierailemassa olleen anopin kanssa vähän reissussa ja ihailimme pikku hiljaa pyöristyvää masuani. Toukokuussa karkasimme miehen kanssa pienelle Hill Country-retretille villikukkia katsomaan ja spa-hemmoteltaviksi - täydellinen ajoitus, sillä viikon 20 kohdalla kaikki sitten muuttuikin; siitä enemmän tämän blogin viime kuukausien kirjoituksissa... Edellisen kesän lähtöennakointi ei ehkä pitänyt paikkaansa, mutta eipä tänä kesänä kuitenkaan päästy mitään tekemään. Perhe onneksi vieraili ja piti taloa pystyssä miehen apuna.
  3. Syyskuussa kummityttömme kolmivuotispäivänä syntyi rakas pieni poikamme terveenä ja reippaana kaikkien koettelemusten jälkeen. Jos raskaus hallitsi alkuvuotta, niin onnellisesta syntymäpäivästä lähtien elämä on sitten ollut yhtä vauvailua.
Eilen:
  1. Mies lähti työmatkalle parin osavaltion päähän ja me loikoilimme Toivon kanssa kahdestaan kotona. Korjasin koneella valokuvaajan minulle lähettämiä ensivedoksia Toivon amerikkalaistyylisestä birth announcement-kortista ja ihailin korttia ja vauvapotretteja varten tiistaina otettuja kuvia.
  2. Kuuman sään takia emme päässeet taaskaan ulkoilemaan, mutta aamun pieni retki syntyi omasta lääkärikäynnistäni. Katsottiin sektioarpi, kauhisteltiin koko vastaanoton voimin miehen koettelemuksia ja leperreltiin Toivolle.
  3. Aloittelin illalla Arvid Järnefeltin kirjaa Vanhempieni romaani, mutta se jäi sivuun kun uusi kimeä-ääninen yöshow'mme "missään ei ole kivaa ja masuunkin kai vähän sattuu" alkoi. Tunsin taisteluparini poissaolon kipeästi nahoissani.
Tänään:
  1. Aamuhämärissä uuvahdimme viimein hetkeksi pojan kanssa epämääräiseksi tuhisevaksi kasaksi parisänkymme nurkkaan.
  2. Katselimme aamulla väsynein silmin eläinkortteja ja lauloimme kärttyisyyttä pois äidin koko repertuaarin voimin. Odottelimme isiä.
  3. Selvittelemme edelleen, lähdemmeko ensi kuussa viisuminhakumatkalle koko remmi.

Huomenna:
  1. Herään toivottavasti vähän ihmismäisemmässä kunnossa, sillä mies ottaa ensi yönä syöttöjen välisen temppuiluvastuun.
  2. Kehräämme kotona kolmistaan.
  3. Illalla meille tulee ystäväpariskunta syömään, taidanpa tempaista hurjasti ja nauttia oikein lasin viiniä.
Ensi vuonna:
  1. Moneen kertaan on todettu, että näistä ei koskaan tiedä, mutta suunnitelman mukaan asumme Keski-Euroopassa ja minä kotiäiteilen niin kauan kuin tuntuu hyvältä.
  2. Toivolainen täyttää vuoden ja sitä on ihan mahdotonta kuvitella.
  3. Meillä käy toivottavasti paljon vieraita ja pääsemme itsekin Suomessa piipahtelemaan ja ehkä jollekin muulle pienelle reissulle Euroopan sydämessä.
Millään en jaksa käydä tarkistamassa kuka ei vielä ole ehtinyt osallistua, joten haaste on vapaasti poimittavissa.