Loputon muutto jatkuu edelleen; vahaisissa tiloissa on pyoritty ympyraa, hankalissa paikoissa vaunuja raahattu raivokohtauksen partaalla (ja ylikin...) ja samoissa vaatteissa luuhattu jo niin kauan ettei sita valilla uskoisi todeksikaan. Jotain valoa nakyy tunnelin paassa mutta ei siitakaan oikeastaan jaksa riemuita ennen kuin jonkinlainen uusi koti omilla tavaroilla on konkreettisesti totta. Natisti sanottuna olemme alkaneet suhtautua hyvin pessimistisesti ihmisten puheisiin ja vahintaankin skeptisesti yhtaan minkaan onnistumiseen taman muuton suhteen.

Mutta silti, ihan vaivihkaa, sita on monessa suhteessa suorastaan onnellistunut. Perhe on lahella ja ystaville tehty ex tempore-visiitteja. Aurinko on paistellut, Korkeasaaressa kayty ja Kauppatorilla syoty lihiksia ja possuja. Miehella ja minulla ei juuri ole ehtinyt olla kahdenkeskista aikaa, viela, mutta sen lupaus haalyy mukavasti ilmassa. Kesaa kohden ehditaan varmasti kainaloida ihan kunnolla, halukkaista hoitajista kun ei ole pulaa. Ihan juuri tassa ja nyt sydanta paisuttaa kuitenkin eniten tuo ihana kohta kahdeksankuinen hymypoikamme, jonka vilpittomasti vaitan muuttuvan hurmaavammaksi ja suloisemmaksi joka paiva. Toki olen omaa Toivokkiani rakastanut hullun lailla jo alusta lahtien  mutta nyt meilla on kaikesta ymparoivasta sotkusta huolimatta ollut aivan erityisen seesteinen ja molemminpuolisesti huumaantunut vaihe. Poikasemme on lujatahtoinen mutta aurinkoinen tyyppi, joka ei saastele kahden hampaan hymyaan eika rajuja rakkaudenosoituksiaan. Parasta Toivosta on, kun han saa peuhata lattialla koko perheen ja oman kahdeksan kilon elopainonsa voimin - lapsesta nakyy kuinka hankin tuntee olevansa rakastettu ja sateilee sita meihin takaisin. Epavarmasta ensikertalaisesta tuntuu tosi riemukkaalta yhtakkia nahda, kuinka vajaaksi jaaneet unet ja pitkat sylittelypaivat ovat kantaneet hedelmaa ja elamaa tervehtii - kovalla aanella ja vinkeilla liikkeilla - tyytyvaisen ja tasapainoisen oloinen reipas pallero.

Ja sunnuntaina on ihkaensimmainen aitienpaiva talla kombolla.

Hyrisyttaa!