Nyt on sitten viimeiset lounas- ja kahvitreffit kayty, kaverit hyvastelty, laakarit kortitettu, kampaaja ja kynsihoitaja lahjottu, halaukset halattu ja sahkopostiosoitteet vaihdettu. On sanottu hiljaa ja aaneenkin hyvastit ihmisille, maisemille ja Dallas-tunnelmille.

Olisipa mukavaa sanoa, etta laukutkin on pakattu, mutta se asia on viela hiukan vaiheessa. Ja koska koko ajan on jokin tallainen kaytannon asia paalla, ovat nuo edellisessa kappaleessa mainitut lahtofiilistelyt jaaneet kuitenkin aika pinnalliselle tasolle - on oikeastaan mahdotonta sanoa milta nyt tuntuu.

* * * * *

Suomeenhan lahdetaan selkeasti ihmisten takia, perheen ja vanhojen, rakkaiden ystavien. Ja niin onkin oikein, tama liike tuntuu juuri nyt itsestaanselvalta ratkaisulta. Mutta samaan aikaan voin ihan rehellisesti tunnustaa, etta juuri muuta en osaa talla hetkella Suomesta oikein kaivatakaan - ja niin ollen pelottaa miten kaiken muun kanssa sitten tasapainoillaan ja milla voimalla paluumuuttajan kulttuurishokki tahan perheeseen iskee. Viisi vuotta on kuitenkin sen verran pitka aika, etta monella tapaa tanne jaaminen olisi helpompaa kuin taalta lahto.

Sopeuduimmepa Suomeen ja espoolaiselamaan miten hyvin tai nopeasti hyvansa, joitain asioita jaan taalta takuuvarmasti kaipaamaan. Tai korjaan: monia asioita. Siitakin huolimatta, etta elama Ihmemaassa ei suinkaan ole aina ollut niin ihmeellista ja ihanaa ja etta taalla on monia asioita, joille sanomme kernaasti so long ihan lopullisestikin. Tanaan ne eivat kuitenkaan ole mielessa vaan rintaan alkaa hiipia kevyt haikeus ja pieni paniikinpoikanenkin.

Seuraavaa listaa on pitanyt aloittaa niin monta kertaa, etta se jaa vaistamatta nain pikaistuksissa kirjoitettuna vajaaksi ja unohdan varmaan ne kaikkein tarkeimmat. Mutta ennen kuin palaan pakkaamaan julistan kuitenkin tulevani varmasti ikavoimaan, sekalaisessa jarjestyksessa, ainakin seuraavia asioita elamastamme Las Colinasissa:

  • tex-mex, hot wings, kunnon pihvit, laaja ja korkeatasoinen take out-valikoima, ruby red-greipit, halpa meksikolaisolut, pitka grillikausi (ai miten niin ruoka on minulle tarkeaa...)
  • vapaaehtoisjarjesto LIFT
  • ystavat ja tuttavat
  • monet mukavuudet, joiden jarjestamisesta elamaan amerikkalaiset ovat tehneet taidetta - ja elintaso joka on mahdollistanut noista tuikitarpeellisista turhuuksista nauttimisen
  • lammin syys- ja kevatsaa ja piiiiitka sandaalikausi
  • oman pikku perheemme tarkeat paikat ja niihin sidotut muistot
  • ihmisten ystavallisyys, aurinkoisuus ja kohteliaisuus; hyva palvelu useimmissa paikoissa
  • mahtavat matkustelumahdollisuudet
  • tilava asuminen oman talon uima-altaan ja kuntosalin kera
  • texasilainen bravado joka hymyilyttaa huononakin paivana
  • ja okei, se shoppailu, listan neljanteen kohtaan viitaten

Tietenkin on myos muistettava, etta elama ulkomailla on luonnollisestikin huomattavasti jannittavampaa kuin perus-Suomi-pulla. Seriously.

* * * * *

Tahan piti tulla viela kuvia - kodistamme, kaupunginosastamme, Metroplexista, Texasista - mutta eipa siihen ole nyt aikaa eika mahdollisuutta. Sanottakoon siis hyvastit ihan nain verbaalisesti, silla huomeniltapaivalla hyppaamme koneeseen ja elamassamme alkaa uusi aikakausi, for better or for worse. Toivottavasti tuota ensimmaista, etenkin sitten kun helvetillisesta valiaikaisasumisesta selvitaan (on vahan tyhma olo kun olen marissut hotelliasumisen hankaluudesta vauvan kanssa - meilla on herranjestas taalla tilava 3h+k+2kh hotellihuoneisto kun taas Helsingissa konttia odotellessa asumme kalustetussa YKSIOSSA, vaikkakin tilavassa sellaisessa...)

Siispa.

Farewell, Texas. Hyvasti, Ihmemaa.

Kiitan ja kumarran - it's been a pleasure.

 

60962.jpg