Vain hullu asuu Suomessa, tuli tuossa reissun myötä todettua.

Ilmastolla ei tosiaan paljon juhlita.

Suomalainen tottelee sääntöjä (mahtavaa sinänsä) vaan ei jousta. Liikenteessä tämä on välillä suorastaan kammottavaa. (Antti vertaili mielestäni todella osuvasti suomalaisen ja amerikkalaisen liikennekäyttäytymisen eroja. Ai mikä vetoketju, voi käydä toteamassa melkein missä tahansa ruuhkaliittymässä tai parkkihallissa.)

Silmiin ei varmana katsota (mutta silti täytyy änkeä asumaan sinne kaupunkiin muiden sekaan, pieniin ja kalliisiin asuntoihin).

Puusta on laskeuduttu vasta niin äskettäin, että vaikka on ehditty oppia lukemaan ja laskemaan varsin mallikkaasti (mahtavaa sinänsä), kaikenlaiset hyvät tavat ovat suorastaan uskomattoman kortilla. Kiitos, anteeksi, ole hyvä - näitä ei turhaan tuhlailla. Ja Stockan painavat ovet, nuo todellinen huomaavaisuuden litmus-testi, kertovat ettei pohjoisen hyvinvointivaltion kansalainen kulkiessaan paljon omaa nokkaansa pidemmälle katsele.

Valkeat yöt ovat ihan romanttinen juttu mutta eivät ne pimeyttä helpota tai hyvitä.

Tästä huolimatta Suomessa asuu edelleen yli viisi miljoonaa ihmistä, useimmat kai ihan vapaaehtoisesti.

Huhtikuusta lähtien myös me kolme.

Ihan vapaaehtoisesti.

Hullua.