1028147.jpgJos tuli edellisessä kirjoituksessa kehuttua viime aikojen säätä, niin tänään vasta on upeaa ollutkin. Halloweenin kunniaksi mittari pinnisti lokakuun lopulle näilläkin kulmilla aivan kunnioitettavaan 26 asteeseen ja auringonpaisteen kerahan ilmassa ei sitten olekaan enää juuri viilattavaa. Edelleen toki täytyy harmitella, ettei ole sitä reippailulupaa, sillä siihen päivä olisi ollut omiaan. Hikilenkin sijaan pyörähdimme Toivon kanssa aamun mukavassa viileydessä muutaman kerran korttelin ympäri ja parhaasta lämmöstä nautimme koko jengi juuri äsken läheisen kahvilan terassilla. Ihan kiva ulkoiluttaa vauvaa lyhyissä hihoissa ja lahkeissa näin marraskuun kynnyksellä...

Aamutelevisiossa uutisankkurit naureskelivat, että tänä vuonna trick or treat -keli suosii huithapeliäitejä, joiden lapset normaalisti joutuvat karkinkerjuukierrokselleen huulet sinisinä prinsessahepenissä ja ohuissa haamulakanoissa täristen. Pukuihin asianmukaiset toppaukset tunnollisesti ommelleita mommyjä sen sijaan kuulemma seuraa tällä kertaa joukko hikisiä ja kärttyisiä naamioipanoita.

Vaan eiköhän tuolla pikku hiljaa viilene jo.

* * * * *

Koko jengi on muuten ollut koolla ihan keskellä arkipäivää siitä syystä, että surkean nukkumistilanteen takia tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että lomia on typerää pihdata, kun tarvetta ja halua olla kotona olisi juuri nyt. Väsymyksen lisäksi kiusanani ovat viime päivinä olleet kurjat alavatsavihlonnat, jotka huolettavat kovasti koska leikkausalue oli jo parisen viikkoa tuntunut oikein hyvältä; varmuuden vuoksi on siis syytä ottaa vielä entistäkin iisimmin ennen asiantuntijamielipiteen saamista.Vähän yhtäkkiähän mies joutui työasioitaan järjestelemään, mutta yhteisen hyvinvoinnin vuoksi se oli paras ratkaisu. Viikon loppuun hengaamme siis kolmin ja se tuntuu hyvältä.

* * * * *

1028145.jpgMiehen kotonaolo mahdollisti minulle tänään pienen oman hetken, jonka vietin parvekkeella puhelimessa Suomeen. Dekadentisti kaadoin heti vartin yli puolenpäivän itselleni lasin valkkaria maksimoidakseni seurusteluhetkeni nautinnon. Mitä muutakaan sitä oikeastaan voi, kun ihana mies oli tuonut kotiin pullollisen Mommy's Time Out -nimistä viiniä.... Lataussession jälkeen äiti tunsikin taas itsensä vähän jotenkin normaalimmaksi ihmiseksi. Kovin kaukana vauvailusta ei sentään puhelunkaan aikana pyöritty, sillä ystävä selvitteli minulle mitä poikaselle olisi Suomessa puettava päälle ja lupasi samalla lainaan kassillisen lämmintä; meidän ei kannata parin viikon takia ostaa tamineita jotka ennättävät käydä pieniksi ennen kuin niille on lisäkäyttöä. Huimasi kyllä tuo kerrospukeutuminen kun meillä on vasta kasvettu ensimmäisiin vaatteisiin ja harjoitteluun ovat riittäneet lähinnä pikkupikkubodyt.... Sivusimme myös tuota edellisen kirjoitukseni kommenttilaatikossa käytyä imetyskeskustelua: minua jännittää miten sopeudun Helsingissä liikkumiseen vauvan kanssa ja ystävää mietitytti käypä käytäntö tulevissa kohteissaan Lontoossa ja Thaimaassa. Jotenkin huomioonottava tulisi aina olla mutta vauvan etu on tietenkin lopulta ykkönen. No, saan ehkä rohkeutta itsekin roikuttuani liberaalimmissa piireissä hetken verran :)

Lopuksi tuli todettua että nyt sitten tavataankin ekaa kertaa melkein kahteen vuoteen. Aivan tajutonta! Ja tajuttoman hienoa.

* * * * *

Suomen-matkan toteutuminen varmistui siis lopullisesti eilen, kun Toivolaisen ensimmäinen passi kiikutettiin ovellemme. Huokaisimme helpotuksesta, sillä kieltämättä ainakin minä olin pidätellyt henkeäni vähän heikosti määräyksiä noudattaneen passikuvan kelvollisuuden suhteen. Noin pienelle vauvalle löytyi kuitenkin yllättävästi siimaa ja puoliavoimet, sivuun katsovat silmät ja osin peitossa oleva toinen korva menivät kirkkaasti läpi normaalisti takakireälle yhdysvaltalaisviranomaiselle. Meissä huvittuneisuutta aiheutti se, että osin peitossa olevan korvan edessä on valkoista Puh-hupparia, jonka rintamuksesta ylös hilautunut Tikru näkyy kuvassa ihan selvästi. Vauvalla on vauvan passi....

En tietenkään tiedä miltä ne uudet suomalaiset biopassit nyt näyttävät, mutta täytyy silti kehaista tätä amerikkalaista läpyskää: täällä on matkustusasiakirjoissakin vähän vetävämpi meininki. Sisäsivuja nimittäin koristavat komeat maisemat eri puolilta Yhdysvaltoja; löytyy Liberty Belliä, Mount Rushmorea, biisonia ja valkopääkotkaa. Sivujen yläreunoihin on kirjattu erilaisia tärkeitä lainauksia maan historian varrelta (think MLK, JFK, Declaration of Independence...). Kelpaa sitten esitellä maailmalla, että on tätä lääniä ja histuuuuriaa meilläkin.

1028146.jpg

* * * * *

Huomenna minulla on sektion jälkitarkastus ja se tietenkin jännittää. Päällimmäisenä mielessä on tuo palannut alavatsakipu, mutta täytyy myöntää että kovasti syyhyttäisi jo pikku hiljaa rakentelemaan rapakuntoista kroppaa kohti hiukan parempaa jaksamista. Siitä tuleekin epäilemättä pitkä ja raskas taival, mutta jostainhan se on lähdettävä. Erilaisten nautintojen sallimista piiiitkästä aikaa odotetaan myös - jospa saisin huomenna upottautua kuumaan vaahtokylpyyn ensimmäistä kertaa sitten toukokuun....

We'll see.

* * * * *

Koska Toivo on vielä sen verran pikkuinen, jätettiin väliin lapsiperheiden sympaattinen Halloween must eli pumpkin patch; kurpitsakuvitukseksi kelvatkoon siis härskisti uusinta viime vuodelta. Otos on näppäisty parin vuoden takaisella Kalifornian viininmaistelureissulla Santa Barbara Countyssä. Keppostelijoita ei tällaisissa asuinkomplekseissa juuri käy, joten karkinoston sijaan virittäydyimme iltaan vilkuilemalla jo eilen sivusilmällä klassista Charlie Brown-jaksoa Suuren kurpitsan odotuksesta.

241564.jpg

Vahtikoon Jack-o'-lantern jälleen teidän kaikkien unta.
Happy All Hallows' Eve!