Olipahan ihana viikonloppu.

889550.jpg

Eilen mietittiin miehen kanssa asioita, joita olisi kiva tehdä yhdessä nyt kun olemme vielä kahden. Ilman muuta totesimme, että täytyy päästä ulos syömään (kommenttilaatikossakin oli tästä puhetta, kahden kokeneemman syvällä rintaäänellä) - ei pelkästään siksi, että siihen ei ehkä ihan heti ole vauvan synnyttyä mahdollisuutta vaan myös siksi, että minulle jo kotoa poistuminen on aikamoista juhlaa edelleen. Minua houkutteli kovasti toisaalta romanttinen illallinen, toisaalta lounas eräässä erittäin miellyttävässä tapas-baarissa Uptownissa, mutta lopulta saimme kaikkein parhaan idean: menisimme kyllä syömään mutta ulottaisimme retkemme peräti yön yli. Meillä kun oli joskus ammoin sellainen suunnitelma, että raskauden loppuvaiheessa tekisimme vielä jonkin pienen kevyen kuhertelureissun jonnekin; nyt ei pidemmälle ole tietenkään asiaa mutta päätimme kuitenkin toteuttaa idean pienemmässä mittakaavassa.

Niinpä hurruutimme jo iltapäivällä itsemme erääseen lähiseudun hotelliin. Kriteereitä hotellin valinnalle oli oikeastaan kaksi: minua hermostutti lähteä liian kauas sairaalalta (lääkärin huoli napasuora-asiasta oli selvästi niin todellinen) ja lisäksi piti saada hotelli, josta löytyisi viime tingassa sekä huone että pöytä jostain erinomaisesta ravintolasta. Niinpä skippasimme esimerkiksi pari Uptownin trendikästä, joissa olisi varsin mukavaa humputella toisenlaisissa olosuhteissa, ja suuntasimme sen sijaan megalomaaniseen Texas-hössötyskompleksiin, jonka valtavista tiloista löytyy myös eräs huippukokki Stephan Pylesin rakentamista ravintoloista (olenkin aiemmin hehkuttanut Pylesin lippulaivapaikkaa Dallasin Arts Districtillä - yksi parhaista jollei paras illallinen jonka olemme täällä Metroplexissä nauttineet).

889549.jpgNäin iltapäivä sujui sohvan sijaan hotellin altaalla köllötellen, minä tosin pidin auringossa lähinnä varpaita sillä lämpötila on huomattavasta viilentymisestä huolimatta edelleen ollut selvästi yli kolmenkympin ja tälle mamalle se on tällä hetkellä auringon kera ihan liikaa. Varjon alla oli kuitenkin mukavaa natustella hedelmäannosta ja pelata miehen kanssa leppoisaa Scrabble-ottelua.

Oli aivan ihanaa vähän laittautua pitkästä aikaa, ja Pylesin Ama Lur-ravintola osoittautui aivan kelpo paikaksi, vaikka jouduttiinkin ottamaan aika aikainen pöytävaraus. Ruokavaliotäti oli perjantaina tarkentanut aiempaa ohjettaan siitä, että voisin vähän "irrotella" syömisten kanssa lisäämällä että siis todellakin jäätelön ja muiden herkkujenkin nauttiminen on nyt sallittua, kun sokerit ovat kerran kaikesta mussuttamisesta huolimatta niin alhaiset. No, irrotteleminenhan on huomattavasti helpompaa silloin kun listalta tilaa... Ja nautin muuten pitkästä aikaa syömisestä oikein vanhaan malliin, kun se ei ollutkaan yhtäkkiä enää pakkopullaa ja tarkasti määriteltyä! Alkupalaksi valitsemamme crab cakes-annos oli oikein hyvä mutta ei vetänyt vertoja pääruoalleni, couscous- ja pinaattipedillä levännelle porsaan sisäfileelle, jota oli Southwestern-tyyliin kypsytelty BBQ-grillissä tunti jos toinenkin. Lisäpisteitä paikka sai sommelieristään, joiden läsnäolo on täällä yllättävän harvinaista monessa hienommassakin paikassa. Miehen ahi tuna oli kuulemma himpun verran latteaa889551.jpg mutta lisukkeet taivaallisia ja digestiivin paikalla nautittu erinomainen tequila toi sekin hymyn huulille. Tämän jälkeen katsoimme parhaaksi siirtyä kainaloimaan huoneeseemme, mutta sokeripankki räjäytettiin vielä myöhemmin illalla, kun huonepalvelu kiikutti meille juustokakkua kermavaahdolla, marjoilla ja vadelmakastikkeella - ja totta kai otimme jäätelöä myös.

Aamulla kävimme onnellisina vielä nauttimassa paikalliseen tyyliin aivan liioitellun runsaan buffet-aamiaisen. Huevos rancheros pitää tiellä niin naisen kuin miehenkin, ja kun siihen lisää vielä greippimehua, paahtoleipää, pekonia, makkaraa, chorizo-perunoita ja tietenkin pannarin kermavaahtolisukkeineen, onkin valmis aamupäiväunille (ja arvatkaapa mitä - tämä sen paremmin kuin edellisiltainen makeapommikaan eivät heilauttaneet sokereitani yhtään mihinkään; tämän kun olisi tiennyt alusta asti niin olisin kyllä päässyt vuodelevostakin huomattavasti helpommalla...)

Vaikka emme kovin kaukana käyneetkään, pieni getaway piristi mieltä aivan uskomattomasti. Joskus on myös helpompi keskittyä toiseen kun poistuu hetkeksi yhdessä arkisista kuvioista - etenkin nyt kun on koettu paljon huolta ja elämä on ollut päivästä seuraavaan selviytymistä -  ja huomasimmekin halittelevamme ihan ekstratyytyväisinä vielä kotiin päästyämmekin. Täällä olisi toki ollut kaikenlaista hommaa, mutta niihin ei koskettu tänään vaan keskityimme aivan pelkästään rauhalliseen yhdessäoloon ja fiilistelyyn.

Happy.

Happyhappyhappy.

889552.jpg