En ymmärrä mikä nyt yhtäkkiä iski, mutta olen tänään ilmeisen kykenemätön minkäänlaiseen järjelliseen toimintaan. Päätä pakottaa ja väsyttää, vaikka reissusta huolimatta tuli levättyä viikonloppuna oikein hyvin. Tein aamurutiinit täysin normaaliin tapaan (tietokone päälle - teepannu tulelle - naaman ja hampaiden pesu - lasi vettä - teetä kuppiin - sähköpostien luku - GO) ja avasin työkansion, mutta kovin tahmealta tuntui alusta asti. Pian ohimoita vihloi oikeasti ja sanat alkoivat suorastaan hyppiä ruudulla. Nyt värisyttää ja on kovin kuumeinen olo, mittaria en ole jaksanut hakea mutta kyllähän sen yleensä tietää. Ajattelutyö on selvästikin poissuljettu vaihtoehto ja oikeastaan tekisi vain mieli ryömiä peittojen alle ja nukkua, nukkua, nukkua... Töiden kanssa olisi pidettävä aikamoista tahtia, mutta enpä voi toisaalta laatuakaan uhrata - tässä tilassa ruudulle tuntuu ilmestyvän vain kömpelöä mongerrusta.

Ei kai nyt auta kuin kaivautua teekupin, kirjan ja kuumemittarin kanssa lumimarjapeittojen alle päivälepoon ja arvioida tilannetta uudelleen vähän myöhemmin. Hurr...

P.S. Ihan varmuuden vuoksi: aivan noin huonossa hapessa en ole kuin otsikko toitottaa, lainasinpahan vaan tällä hetkellä luvussa olevan kirjan nimeä alleviivatakseni tämänhetkistä pettymystäni oman tehokkuuteni suhteen...