Viime päivinä ja viikkoina tähän vuodenaikaan uhkaava, Texas-standardien mukainen kesäpätsi on pysynyt kurissa toinen toistaan seuranneiden myrskyrintamien avulla. Trooppisena virtana maahan valuvaa sadetta on saatu ainakin joka toinen päivä, ilmojen herra muistuttaa vähän väliä valtavasta mahdistaan iskemällä Pohjois-Texasia äkäisellä ukkosruoskallaan ja tulvavaroitus on näillä seuduin ollut päivittäinen seuralainen jo useamman viikon.

Vaikka päivän alin on täällä useamman asteen korkeampi kuin Suomi-jussin päivän ylin, lämpötilat ovat tällaisissa olosuhteissa pysyneet siis suorastaan miellyttävällä tasolla. Käydäänhän päivällä aina yli kolmenkympin, mutta täkäläisittäin se ei tunnu missään - ja ihana illaksi viileneminen on kesällä todella harvinaista herkkua. Sikäli siis harvinaisen raju sadekausi on tehnyt meikäläisen elämästä helpompaa, kuumuus kun haittaa tällä hetkellä menoa keskivertoa enemmän. Lisäksi luonto on täällä edelleen suorastaan käsittämättömän vihreä ja järvet täynnä - normaalisti tässä vaiheessa elellään kovaa vauhtia kellastuvassa maisemassa, jossa vihreää näkyy vain nimeksi tai rajattuna taloyhtiöiden tehokasteilluille tonteille, ja huolehditaan siitä, kuinka nihkeät vesivarannot saadaan riittämään koko pitkän kuuman kesän.


Ikävä kyllä kovat sateet tällaisella aakeella laakeella aiheuttavat väistämättä ongelmia. Täkäläinen savimaaperä ei ime juuri mitään, etenkään kuivempien kausien jälkeen. Niinpä yksikin kova rankkasade aiheuttaa paikallisia tulvia - täällä kun vettä tulee kerralla suomalaisittain käsittämättömiä määriä. Jälleen yksi esimerkki siitä, ettei Texasissa tehdä mitään kohtuudella vaan kaikki on suurta, mahtavaa, hyperekstriimiä meininkiä. Ei siis ihme, että viimeaikaiset kelit ovat aiheuttaneet suoranaisen hätätilan monelle alueelle aivan tässä lähellä. Kadut ovat muuttuneet lammiksi, pienet puroset hengenvaarallista vauhtia virtaaviksi koskiksi. Meillä ei ole hätää, koska sitkeimmät sadealueet ovat välillä tyytyneet menemään vierestä ohi ja taloyhtiömme sijaitsee muutenkin turvallisella kukkulalla - tätä emme muuten osanneet asuinpaikkaamme aikoinaan valitessamme ajatella lainkaan, joten meillä on yksinkertaisesti käynyt hyvä tuuri - joten omalle pihalle tulvat eivät koskaan yllä. Lisäksi kaupunginosamme, käännetyltä nimeltään käsittääkseni jotakuinkin the Hills, ei ole muutenkaan mikään otollinen tulvalaakso. Ei tarvitse kuitenkaan siirtyä kuin aivan kyljessämme sijaitsevaan naapurikaupunkiin ja tulvavahingot ovat nähtävissä kaikkialla. Ikävä kyllä muutamilla alueilla vahingot eivät ole jääneet ainoastaan materiaalisiksi - viime viikon aikana olen kuullut ainakin neljästä tulvavesiin hukkuneesta lapsesta ja yhdestä vanhemmasta naisesta. Kovimmin ovat kärsineet mobile home-yhteisöt, joissa yhtäkkinen tulva-aalto voi sekunnissa pyyhkäistä puolet siirrettävistä laatikkoasunnoista mukaansa - yhdessä tapauksessa alueen keskellä virranneeseen tulvajokeen. Inhimillinen kärsimys kolkuttelee siis monella ovella joka kerta, kun taivaat aukeavat.


Tilaisin siis mielellään vähän kuivempia säitä edes hetkeksi, senkin uhalla että minun on sitten pysyteltävä jatkuvasti sisällä. Tällä hetkellä se näyttää kuitenkin turhalta toiveelta - puolisateista keliä luvataan vielä pariksi päiväksi, sitten sunnuntaiksi kuivaa ja ensi viikolle jälleen todellista vedenpaisumusta. Täällä Bible Beltillä moni taitaa jo huokailla sen arkin perään.

sadesymboli