Säätila on ihmisen elon, olon ja yleisen viihtyvyyden kannalta erittäin tärkeä tekijä. Toki sisäinen säätila voi olla ilmasta täysin poikkeava, mutta useimpia meistä kyllä auttaa mäessä kun ulkoilma on oman maun mukainen. Tästä syystä säästä myös keskustellaan paljon: "Onkohan siellä tarpeeksi lunta?" "Mä en jaksa enää tätä räntää!" "Ihanaa kun on näin lämmin." "Miks täällä pitää olla niin kuuma?" "Kauhee tuuli tänään." Ja niin edelleen. Toki säästä keskustellaan hyvin paljon myös siksi, ettei oikein ole muutakaan puhuttavaa.

Minä aion kirjoittaa tänään säätilasta useistakin syistä:

  1. Hieno ilma on vaikuttanut meihin erittäin virkistävästi viime päivinä, maailmalla ja kotona, ja ollut siten myös jatkuvasti mielessä.
  2. En ole vielä saanut purettua koneelle Meksikon-kuvia tai jäsenneltyä reissua matkakertomukseksi (tai edes lyhyeksi postaukseksi) ja kuitenkin teki mieli kirjoittaa jo jotain.
  3. Vuodenvaihteen lähestyessä on aika tehdä tilinpäätös vuodesta 2005, myös ilmastollisesti (rajoitan syvällisen analyysini Ihmemaahan).
Siispä:
Tänä vuonna omassa osavaltiossamme on ollut todella kuivaa. Itse asiassa en muista yhtään kunnolla sateista kesäpäivää vaikka niitä varmasti muutama olikin, ja sadekaudella eli keväällä ei satanut senkään vertaa. TV:n sääsetä valisti meitä tänään, että vuosi onkin ollut viidenneksi kuivin ikinä (no, arkistohistoriassa ainakin). Myöskään tornadoista emme ole joutuneet kärsimään, ennakkovalmiustilojakin muistan omassa countyssamme vain yhden. Sen sijaan pääsimme osallisiksi ennätysvilkkaan hurrikaanivuoden sadosta: kaupunkiin tulvi kesän lopulla tuhansia Katrina-pakolaisia ja eipä aikaakaan kun kolme miljoonaa teksasilaista jo pakeni interstate neljävitosta pohjoiseen Ritan tieltä. Elämän lailla myös ilmojen herra on oikukas - me makailimme samaan aikaan ennakkovaroituksista huolimatta puistossa kuuntelemassa musiikkia vain parisataa mailia autojonoista länteen, ja saimme kuulla jälkeenpäin, että mittari kipusi festariviikonlopun aikana koko kesän ennätyslukemiin (pitkälle yli neljänkympin) - syyskuun lopussa! Pisaraakaan ei satanut ja kuuma ilma seisoi.

Vuoden yllättävin sääilmiö kohdattiin kuitenkin joulukuun alussa, kun harvinaisen ärhäkkä talvimyrsky pisti kaupunkia asenteella polvilleen (seurauksista kirjoitinkin jo aiemmassa postauksessani). Joka talvi lunta kyllä kertaalleen ripauttaa, mutta tavallisimmin se sulaa pois pikapikaa ja suurinta talviharmia autoilijoille (niin, täällä autoilija on Kuningas) aiheuttavat nipinnapin pakkasen puolelle laskevat yölämpötilat, jotka jäädyttävät siltoja ja ramppeja. Tällainen ilma oli myös kun aatonaatonaaton aamuna ampaistiin lentokentälle sandaalivarpaat palellen - ja nyt, viisi päivää myöhemmin, päivälämpötila on taas uskomattomat 27 astetta. Kuka tätä ymmärtäisi? Emme kuitenkaan valita. Paitsi mies, joka joutui juuri lähtemään New Jerseyhin palelemaan.

Ja siellä Meksikossa, siellä oli kuulkaa juuri sellainen ilma kuin Meksikossa kuuluu ollakin: aurinkoista ja lämmintä. Ulkoisesti ja sisäisesti.

P.S. Minkälainen säätila teillä on? Ulkoisesti tai sisäisesti?