Juttelin tänään amerikkalaisen tuttuni kanssa kunnon hoitamisesta; vastailin lähinnä kysymyksiin ihan kohtuulliseen vauhtiin päässeestä treeniohjelmastani. Väistämättä keskustelu kääntyi, vastustelustani huolimatta, ruokavalioon ja sen rasvattomuuteen, sokerittomuuteen, mauttomuuteen ja muihin minulle täysin tuntemattomiinn dieettiarvoihin. Varovasti tunnustin, että en tosiaan hirveästi vahdi syömisiäni, kyllä liikunta riittää ihan hyvin tavalliseen hyvään elämään. Että pyrin kyllä silloin tällöin syömään melko monipuolisesti, mutta sana 'monipuolinen' sisältää paitsi flavonoideja ja antioksidantteja myös runsain määrin suklaata, tortillachipsejä, jäätelöä, hamppareita ja mitä nyt ikinä makunystyräni tai sieluni halajavat.

"Siis syötkö SINÄ ihan todellakin JUUSTOHAMPURILAISIA!?!"
Painotuksesta olin päättelevinäni, että tätä syvää pahuutta ei minusta ihan heti arvaisi, synti väijyy ikään kuin pinnan alla - en ilmeisesti näytä riittävän itsetuhoiselta JUUSTOHAMPURILAISTEN syömiseen.

(No, itse asiassa en kyllä syö juustohampurilaisia siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat minusta pahoja. Tämä ei kuulu asiaan lainkaan, mutta kerronpa nyt kuitenkin, että minusta hampurilaisen välistä tulee löytyä kaikenlaisten majo-soosien lisäksi maustekurkkua, sipulia, tomaattia ja salaattia, jotta sitä viitsii ryhtyä syömään.)

Merkittäväksi tämän kummallisen sanavaihdon tekee kuitenkin se, että tämä ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun kyseinen herkku on mainittu samantyyppisessä tilanteessa tai sille on osoitettu sama terroristin rooli. Ihmiset täällä antavat itselleen anteeksi 'pieniä ruokavalion lipsahduksia', mutta mitään JUUSTOHAMPURILAISIA he eivät tietenkään syö. He eivät voi millään uskoa, että joku muu syö JUUSTOHAMPURILAISIA, sillä sehän on kunto-ohjelman sabotoimista ("What on earth is wrong with you?"). Joskus he villiintyvät - tuuppaavat salaliittolaisen tavoin kylkeen ja sanovat, että syö sinä vaan ihan vapaasti kerran vuodessa JUUSTOHAMPURILAINEN, täytyyhän ihmisellä olla paheita, tsihhih. Tai jopa häpeillen tunnustavat itse: söin eilen JUUSTOHAMPURILAISEN. Tänään täytyykin sitten juosta neljä tuntia juoksumatolla.

Perusteitahan tälle hysterialle ilman muuta löytyy. Erittäin ylipainoisia ihmisiä kun ei Ihmemaassa tarvitse suurennuslasilla etsiä (heh heh), ja kyllähän erilaiset hampurilaisketjujen antimet tuntuvat kansalle maistuvan silloinkin, kun ei enää oikeasti kannattaisi. Nuoruuttaan ja hoikuuttaan vaalivat tarvitsevat siis paitsi suunnitelman, myös peikon; miksei se siis voisi olla JUUSTOHAMPURILAINEN, iso paha susi at large. Itse sanakin on ehkä vähän kauhea, rasvaa tihkuva: hampurilaista ja sitten vielä juustoa. Tuplapelote.

Eli ystävät, tietäkää täten: JUUSTOHAMPURILAINEN on paholaisen kätyri ja infernaalinen salajuoni, jonka tehtävänä on saattaa meidät ennenaikaiseen hautaan. JUUSTOHAMPURILAINEN on paha.

Epäilemättä pysyttelette kaukana.