Niin se viikonloppu taas jotenkin hurahti, aivan liian pikaisesti kuten yleensäkin. Oltiin liikkeellä hiukan ekskursiohenkisesti; päivät kuluivat tapahtumissa.

Lauantaina spontaani piipahdus katsastamaan naapurikaupungin (Dallas-Fort Worthin suurkaupunkialue Metroplex koostuu lukuisista pienemmistä kaupungeista) sisustustavaratarjontaa muuttuikin retkeksi, kun paikan päällä löysimmekin itsemme yllättäen keskeltä Art in the Square -tapahtumaa. Valokuvaajien, maalarien ja koruntekijöiden kojujen lisäksi pientä keskustaa hallitsi hirvittävien viihdyttäjien bändi, jonka mikrofonit oli säädetty aivan liian kovalle ja juttujen suodatin ala-asentoon. Ei lähiötapahtumaa ilman vaivaannuttavaa esiintyjää. Onneksi amerikkalaiset osallistuvat innolla aina ja kaikkeen, joten meidän ei tarvinnut sen kummemmin ryhtyä säälimään lavalla heiluneita haalarihahmoja.

Amerikkalainen yleisötapahtuma ei ole tapahtuma laisinkaan, jos a) kaduilla ei saa poikkeuksellisesti kuljeskella alkoholijuoma kädessä (mutta huom. "No alcoholic drinks beyond this point after 8 pm") ja b) vähintään yhtä kokonaista kadunpätkää ei ole varattu erilaisille ruokamyyjille ja -kojuille. Tässä ei Southlaken taideviikonloppukaan tuottanut pettymystä. Corn on the cob, hampurilaisia ja hodareita, kreikkalaisia pitakääröjä, fajitas... Ja tietenkin kalkkunankoipia.

Turkey leg on klassikko, joka löytyy joka festareilta, markkinoilta ja kadunkulmahäppeningistä. Olemme aina hiukan ihmetelleet, miksi kukaan haluaisi jäystää pelkkää kalkkunaa suoraan luusta, etenkin kun koipipalan koko on aika mittava. Jotain houkuttelevaa siinä silti on (ei tosin kulinaristisisesti ajatellen sentään), kun se esitetään näin:

74349.jpg

Ei se nyt niin kauhealta näytä, ja siinä on henkeä, tuumasi siis mies lauantaina. Ja tilasi kalkkunankoiven, blackened.

Se näytti tältä:

74350.jpg

Huuh. Ei taida kaivata tarkempaa selostusta. Viimeisetkin kalkkunailluusiot ovat särkyneet.

Sunnuntaina retkeiltiin sitten itsemme American Airlines Centeriin kannustamaan Starsia kauden mahdollisesti viimeisessä pelissä.

74389.jpg     74386.jpg

Alkuhehkutukset olivat play off-henkeen sopivasti vielä mahtipontisemmat kuin yleensä, ja valoshow vailla vertaa. Musiikilla pumpattiin myös katsojat peliin mukaan: nostatus alkoi Rocky-henkisellä tunnarilla valotaulujen tähtipaitaiseen vääntöön ja taistoon (ihan saatoin nähdä Sylvesterin juoksemassa ylös portaita), ja siitä sitten sujuvasti siirryttiin aggressiolatauksen aka Panteran kautta viimeiseen energiapiikkiin eli teknorytkeeseen. Ingenious. Ilahduttavana kylkiäisenä lisäkoulutettiin myös lingvistiä:

74363.jpg

Aiemmin on tullut vähän kritisoitua paikallista lätkäyleisöä, kiekkoa kun on pelattu Dallasissa vasta kymmenisen vuotta ja katsomomeininki on sitten sen mukaista. Sunnuntai olikin siinä mielessä erittäin positiivinen yllätys. Normaali haahuilu kaljatiskin, hodariständin, vessan ja katsomon välillä kesken erien oli jäänyt lähes kokonaan pois (let me tell you, aikamoinen suoritus perusamerikkalaiselta penkkiurheilijalta) ja joka iikka oli täysillä mukana pelin joka sekunnin, oli kyse sitten maalista, hyökkäyksestä, purkukiekosta, tuomaritoiminnasta tai ihan mistä vain (yleensä hurrataan innokkaammin lähinnä tappeluille). Pudotuspelirätit heiluivat vimmatusti ja yli kymmentuhatpäisen yleisön huudot kuuluivat varmaan Meksikoon asti.

74365.jpg

Eikä sinivalkoisissa tunnelmissakaan ollut Jokisen avausmaalin jälkeen vikaa.

74364.jpg


No, much ado about nothing, niin kuin NHL-pelejä seuraavat jo tietävätkin. Turpiin tuli taas kerran jatkoajalla, ja nyt nenua saakin sitten parannella koko pitkän kesän, sillä Dallasin tie päättyi tämän kauden osalta tähän.

Viikonlopulle kävi kuitenkin lopulta hyvin. Aurinko paistoi kuumasti, kun astuimme ulos hallista, joten ajoimme kiireen vilkkaa kotiin ja painuimme altaalle, jonne naapurit olivat viritelleet kunnon grillikestit. Auringon painuessa mailleen avasimme vielä varjovappuisasti pullon Keltaista leskeä ja huljuttelimme jalkojamme lämpimässä vedessä.

Ei paha.