Nyt täytyy kyllä taivastella tuota meidän jääkaapin sisältöä. Ihan täynnä näyttää olevan mutta se on vain lumevaikutelmaa - ruokaa siellä ei ole nimeksikään. Mies on Lake Michiganin rannalla ja minä yksin kotona, niinpä täällä ei valmisteta ruokaa eikä elämässä ole muutenkaan oikein mitään rotia.

Koska kaikkia varmasti äärettömän paljon kiinnostaa, inventoin tässä julkisesti tilavan jääkaappimme sisällön:

  • KYMMENIÄ JA TAAS KYMMENIÄ KASTIKEPULLOJA JA LISUKEPURNUKOITA: ranch-kastiketta, blue cheese-kastiketta, ainakin kolmea erilaista hot saucea, pippuripaprikoita, chilikurkkuja, jalapenoja, salsaa, useita eri hilloja (kaikki amerikkalaisia = pahoja), valkosipulioliiveja, tartar-kastiketta, ketsuppia, neljää eri sinappia (älkää kysykö...), majoneesia, pestoa, fajita-marinadia... Lista jatkuu mutta asia tuli varmaan jo selväksi.
  • JUUSTOA: parmesania, mozzarellaa, juustoraastetta, valmiiksi siivutettua pepper jackia, tuorejuustoa
  • MUITA RUOANLAITTOTUOTTEITA: sour creamia, voita, sitruunamehutiivistettä
  • JUOMIA: kivennäisvettä, pullovettä, karahvivettä, appelsiinimehua, sitruunamehua, tomaattimehua, Coca-Colaa, glögitiivistettä, club sodaa, tonicia, fruit punch-mikseriä, Red Bullia, olutta (altaalle meksikolaista; grillauksen seuraksi japanilaista; perusolueksi hollantilaista), Painkiller Recipe-rommimikseriä (edelleen, älkää kysykö... miehen Brittiläisillä Neitsytsaarilla saama älynväläys jota sittemmin katuu itsekin),  kuohuviiniä (espanjalaista), valkoviiniä (kalifornialaista; australialaista), omenasiideriä (ranskalaista), luumuviiniä (japanilaista)...
Mitä tästä voi päätellä? En tiedä. Että emme tule kuolemaan kalsiumin puutokseen tai janoon? Että syömme liikaa tulista ruokaa? Että täällä eletään ihan pellossa (muutenkin kuin kirjaimellisesti, anteeksi vain Metroplex)?

Voin kuitenkin vakuutella sinne kotiinpäin, että ei täällä nälkään olla nääntymässä. Päinvastoin. Miehen poissa ollessa ruoan nyt vain sattumalta valmistaa, pakkaa ja mahdollisesti kuljettaakin joku muu kuin minä. Myöskään tuosta alkoholimäärästä ei tarvitse kehittää harmaita hiuksia; me vain valitettavasti satumme asumaan ns. dry cityssä, jonka alueella ei alkoholin myyntiä suvaita. Vaikka tuohon kaupungin rajalle ei autoillen olekaan kuin vajaan kymmenen minuutin matka, paikallisesta pitkäripaisesta tuodaan silti aina kerralla vähän enemmän. Viinihyllykköä täytetään siis aina laatikko kerrallaan ja oluttakin tuodaan yhden six packin sijasta mielummin vaikka kolme (tuotaisiin enemmänkin, mutta kun ei ole tilaa säilyttää - tuolla jääkaapissakin kun on harmillisesti kaikenmaailman kastikkeita tilaa viemässä....). Käyttö sen sijaan on ylenmääräisen tyylikästä ja hillittyä, useimmiten.

Paikalliset alkoholinmyyntirajoitukset kuuluvat muuten myös siihen sarjaan Ihmemaan ihmeitä, joista olisin varmasti kummastellen kirjoittanut, jos tämä blogi olisi syntynyt heti tänne muuton jälkeen. Nythän tämä järjestelmä samaten kuin miljoona muuta asiaa ovat ihan peruskamaa eikä niitä tule juuri enää mietittyä. Valotanpa nyt tässä kumminkin tätä mielenkiintoista säännöstöä, jonka perusteista on välillä vaikea ottaa selvää. Eli: osa kaupungeista siis sallii alkoholin myynnin alueellaan; tällöin sitä myydään myös ruokakaupoissa. Ei kuitenkaan viinaa, se on joka puolella noudettava erillisistä viinakaupoista, joissa toki myydään muitakin alkoholijuomia ja miksereitä (sekä, loistava idea: limeä!). Sitten on näitä kurjia paikkoja kuten meidän kaupunkimme, joissa on päätetty alkoholin myymisen keräävän ympärilleen epätoivottua porukkaa (unwanted elements), joten se on kielletty kaupoista kokonaan. Asiasta äänestetään suunnilleen vuoden välein ja konservatiivinen kanta voittaa aina murskalukemin. Asukkaat ajavat siis naapurikaupunkeihin ostamaan illallisviininsä ja grillausoluensa. Ravintoloissa kuitenkin on lupa tarjoilla alkoholia yli 21-vuotiaille; tosin meidän kaupungissamme ainakin sillä rajoituksella, että varsinaisia baareja ei saa perustaa, ts. myynnistä yli puolet pitää tulla ruoasta. Tämä ei toki rajoita tavallisen illanviettäjän ostoja, mitään sämpylänkänttyjä ei sentään tarvitse ruveta Shinerinsa kyytipojaksi väkisin tilaamaan.

Näiden kahden äärivaihtoehdon lisäksi on kaikkein erikoisin ratkaisu eli ns. half dry -malli, jota sovelletaan ainakin yhdessä lähicityssä; sen mukaan kaupoissa saa myydä mietoja alkolijuomia mutta väkeviä ei missään (ei siis edes erityisissä alkoholiliikkeissä). Ja taas körötetään naapurikaupunkiin. Lisäksi kaikenlaisilla "kuivemmilla" alueilla saattaa olla nimellisesti yksityisiä klubeja, joissa sitten taas saa tarjoilla ihan mitä huvittaa. Nimellisesti yksityisiä, koska jäsenyyden saa kuka tahansa yli 21-vuotias ajokorttiaan näyttämällä, ja kustakin seurueesta vain yhden tulee olla jäsen.

No niin, nähtiinpä sitten sekin päivä, kun kirjoitan lämpimikseni anniskelusäännöksistä. Moving on, dear friends. Nyt pitäisi kai muutenkin jo olla pikku hiljaa nukkumassa, mutta eihän se uni voi millään tulla kun jostain syystä nukuin tänään puolet päivästä. Väsytti vain pitkästä aikaa niin hirveästi, että tuli vedettyä ylipitkät päikkärit. Ettei vaan pizzaruokavaliollani olisi osuutta asiaan.

Parannusta en silti lupaa tehdä ainakaan vielä huomenna.