Puhuin äsken puhelimessa väsyneen, väsyneen miehen kanssa. Liikaa töitä, kova kaipuu, Georgia mättää eikä hotellissakaan ole kiva asua. Kerroin miehelle, että täälläkin on vähän kurjaa ja ikävä; kevyesti huonovointisena olen leiriytynyt olohuoneen sohvalle, jossa olen sitten myös nukkunut. Mies ilahtui.
- Siis ihanaa, sä saat olla ihan villinä! Nukahdella minne sattuu ja syödä karkkia!
No, voihan sen noinkin ajatella.
Mutta tulisit jo kulta kotiin.
Lupaan säästää turkkareita.
torstai, 8. kesäkuu 2006
Kommentit